Viinan hajuinen hengitys

Se oli syksy '12, kun me lähettiin istuu iltaa pubii ja ottaa vähän kuvii.
Mä silloin liikuin mun nissanil ja tarkotus ei ollut ottaa yhtä kaljaa enempää.
Mut sit mä sut tapasin ja sun hymyn huomasin, oli pakko ottaa lisää, jotta
puhe parantuisi.
Sit kaveri suuttu ja lähti himaan, tämän jälkeen mulla oli lupa suhun tutustuu.


Niin selvin sanoit mulle, meille mennään. Otetaan muutamat ja nukutaan.
Aamulla taksilla sä kotiin pääset ja mä töihin menen ja vielä nähdään.


Sit me mentiin tanssii ja vähän pussailtiin.
Sä et tykännyt hupust mun päässä,
silitit mun poskea niin söpösti.
Juotiin parit virtaset ja pian lähettiin, se mikki hiiri sano
älkää sinne menkö. Ette sieltä pois pääse, tohon ei voi luottaa, mutta
olin varma, että tässä hyvin käy.


Niin selvin sanoit mulle, meille mennään. Otetaan muutamat ja nukutaan.
Aamulla taksilla sä kotiin pääset ja mä töihin menen ja vielä nähdään.


Juotiin lämmintä kaljaa ja kaveri nuudelit keitti.
Mä olin niin onnellinen, en kakkoseks jääny.
Sun veljes vaan katto mua ja mieles kelas, mtä vittua.
Pikku hiljaa alettiinn, nukkumaan mennä ja se yö oli mitä mahtavin.
Et tosiaan ollut mikään lännen nopein ja sit mä päätin sut vielä haluan.


Niin selvin sanoit mulle, meille mennään. Otetaan muutamat ja nukutaan.
Aamulla taksilla sä kotiin pääset ja mä töihin menen ja vielä nähdään...

Tyttö ja sen mieli.

Mitä päälle paan?

Se jätkä jo odottaa.

Kiirehdin viel vessaan sheivaamaan.

Onko tukka hyvin taas?

Toisen oluen korkkaan.

Se jätkä jo mua odottaa.

Mun puhelin soi.

Nappaan sukkikset ja

vastaan kiireestä huutaen.

 

Hymy nousee kasvoille,

jätkän iloisen,

se käynnistää teini bemarin.

 

Mutkan takana, oottaa aurinko,

ilta on meillä alussa.

Saavutaan bileisiin, viinan huuruisiin,

siellä on jonkun synttärit.

Mulla mielessä, kaksimielistä,

kahden tyypin välistä leikkiä.

 

Jätkä valaisee,

oikeeta luonnettaan,

se aikoo ajaa kännissä.

Miten pois pääsen,

jos kyytiin en mä mee,

humalaisen kuskin vierelle.

 

Matka jatkuu taas,

liian kovaa vaan,

se jätkä ei muista jarruttaa.

Pian haistan sen,

veren ja saven,

päässäni on vekki verinen.

Huomaan ettei se oo,

enää elossa, nukahdan mä

omiin kyyneliin.

 

Sairaalassa oon,

vielä elossa.

Ja pääten etten enää juo.

 

@habahane

Kuolema tekee taitelijan

Nuorempana elin sellaisessa tiedossa, että kun joku läheinen ihminen kuolee, syntyy sukuun uusi "jäsen" edesmeneen tilalle. Vähän vanhempana ajattelin, että toihan on ihan silkkaa hölönpylöä.

Viime aikoina tämä asia on kuitenkin pyörinyt mielessäni useasti. Eräs henkilö on mahdollisesti menettämässä läheistään ja hän on viime aikoina tuntenut myös raskauden oireita
Voiko oikeasti olla mahdollista, että kerta toisensa jälkeen voi näin käydä. Eli siis esim. kun enoni kuoli, äitini odotti minua.

Voiko maailma olla niin julma, että jonkun on kuoltava, jotta toinen voi syntyä?

Siinä teille! Klikkaa..

Pala menneisyyttä

Yhtenä iltana äiti ja isi taas lähti.
Jätti rahat, safkat ja pedit.
Kaikki oli normaalii tai
me luultiin niin.

Kunnes sossutädit tuli,
haki ja vei pois.
Tädin mielestä ei ollut
kaikki hyvin.
Mä vihasin ja edelleen
oon katkera, vaikka
kaikki nyt on paremmin.

Mun sisko oli jotain 3 vee
ja itekki iha kakara viel.
Silti padat porisi ja puhtaat
vaatteet hommasin,
nukkumaan laitoin ja
kielsin tappajahaita tsiikaamasta.

Kunnes sossutädit tuli,
haki ja vei pois.
Tädin mielestä ei ollut
kaikki hyvin.
Mä vihasin ja edelleen
oon katkera, vaikka
kaikki nyt on paremmin.

Ekaks se oli "vaan"
arjen jälkeen ja sit
tuli se vitun pitkä joulu.
Pyhät hais viinalt ja
rööki hais sisällä.
Mut mitä vittuu siit
olihan meil kinkkuu
ja radiosta tuli sentään
ihan hyvää viisuu.

Kunnes sossutädit haki
meidät kauas pois.
Ne sano että normaalii
ei oo kattoo ku äiti juo,
eikä myöskään sitä
et isä oli paskat housus.

Sit tuli se perjantain,
normaalisti kouluun ja
koulust kotiin.
Äiti ja isi oli vaan
alottanu jo eilen,
eikä sisko hoitoon päässy.
Kotona kävin, kissat vaan siel,
päätin lähtee ettii siskoo himaa.
Naapuristahan se löyty ja
äiti itkien kerto viestiä.

Kunnes sossutädit tuli
kyttien kanssa.
Mä yritin miettii ainoastaan
pakokeinoo.
No eihän se onnitunu meidät
väkisin vietiin, mä
aattelin et tää maailmanloppu on.
Katoin itkevää äitii liikkuvast autost,
enkä ite henkee saanut, halusin
vaan kuolla, mut en voinut jättää mun
pikkusiskoo...


http://www.youtube.com/watch?v=Gs6zgqZl2uQ&playnext=1&list=PLkPre5w81rGkVxqz9XE45uawbyQLueb6k&feature=results_video