Yhden illan varietee

Yhtenä iltana kaverukset Emmi ja Krista lähtivät miesjahtiin. He aloittivat illan Kristan luona ja jatkoivat siitä lähibaariin.

Ilta sujui mukavasti ja iltaa istumaan tuli mukaan Kristan tuttava Miika.

Illan ollessa jo pitkällä Emmi lähti yksin tupakalle baarin ulkopuolelle. Emmin ollessa yksin, häntä lähestyi hieman vanhempi ulkomaalainen mies, joka halusi tehdä tuttavuutta.

Kuitenkin baarin ulkopuolella oli sen verran melua, että he siirtyivät hieman sivummalle juttelemaan. Miehellä ei ollutkaan mielessä pelkästään juttelu, vaan hän halusi suudella Emmiä.

Emmi suostui siihen, mutta mies halusi enemmän. Emmi vastasi kieltävästi, mutta mies jatkoi yrittämistä väkisin. Emmi sanoi monesti lopeta, lopeta en halua, haluan mennä sisälle, kaverini odottaa. Mies ei kuitenkaan lopettanut ja yritti edelleen väkisin riisumalla Emmiä sekä itseään.

Emmi ei kuitenkaan antanut periksi ja alkoi käyttäytymään miestä kohtaan väkivaltaisesti ettei mies raiskaisi häntä. Emmin onnekseen hän oli sen verran vahva, että hän pääsi kyynel silmissään karkuun.

Emmi meni takaisin baariin Kristan ja Miikan luo. Emmi ei saanut henkeä. Hän meni suoraan Kristan luo ja halasi häntä itkien. Krista kysyi mikä oli hätänä ja Emmi kertoi mitä oli tapahtunut.

Krista kuitenkin käyttäytyi Emmiä kohtaan väliinpitämättömästi ja jatkoi omaa juttuaan Miikan kanssa.

Niin Emmi jäi taas yksin ja lisäksi vielä tämän tarinan kanssa.

Onnellinen auton omistaja

Tänään tapahtui kummia. Isi soitti ja sanoi, että oli ostanut minulle auton.

Asia oli kyllä tiedossa, mutta olin silti aivan ällikällä lyöty.

Jos en kerta muuten saa olla onnellinen, saanko olla edes hetken onnellinen auton omistaja vai ajatellaanko minusta, että raha ja mammona voi ainostaan tehdä minut onneliseksi?

Oon monta kertaan kuullut ihmisten sanovan: "Miehiä tulee ja menee, mutta tosi kaverit pysyy" tai "Kavereita ei ole koskaan liikaa". Ennen pidin kumpaakiin lausahdusta todella järkeen käypänä, mutta viime aikoina mieleeni on putkahtanut omat versiot näistä:

- Kavereita ei tosiaan voi olla liikaa, mutta onko kukaan heistä aitoja kavereita?

-Jos kerta miehiä tulee ja menee, eikö myös tosi kavereita tulla ja mennä?

Hän oli hetken minun kokonaan. En kuitenkaan ansainnut häntä. Olin idiootti sekä itsekäs.

Nyt hän ei ole enää minun kokonaan. Yritän taistella hänestä kuin metso. Jos joskus menetän hänet kokonaan, lupaan, että tulette kumpikin katumaan sitä.

Yks päivä olin shoppailemassa ja olin eräässä kaupassa sovittamassa vaatteita. Sitten meni hermot ja olin tosi turhautunut, rukoilin. MINÄ RUKOILIN. no huh huh.

Oikeesti tuntuu niin pahalta, en vaa saa puettuu sitä sanoisksi saatika sanottua sitä sinulle.

BUSTED ;)

=))

i dont care what people think about you, i just want you to be my own!

Pikku zorrot, pikku prinsessat, kohta aikuisiksi kasvavat

Ne kostaa, et sydäntä voi niiltä ostaa.

Nyt ois monessa asiassa parantamisen varaa. Tiedoksi mä oon jo yrittäny kaikkeni, enää en jaksa, joten teidän vuoro KAVERIT.

-Sitä lohtuahan saa toki muiltakin, enhän mä oo ku aina yrittäny olla vierellä

-Paskan puhumista on monenlaista

-Ystävyys on moninaista

-Luottamus pitäisi olla molemminpuolista

-Huoraaminen on likaista

-Satuttaminen toisen tuhoamista

-Vittuilun A&O, osaa se

-Sydäntäraastavat biisit, kuuntele ne ihan ku et ois kuunnellu niitä

-Älä jätä ulkopuolelle vaan sano suoraan, aina ei ole pakko olla kaikkien kaveri

-Kiljumista voi harrastaa myös yksin

Olen pahoillani

Mä eristäydyn.

Oon kauhea juoruakka.

Mulla on paljon parempi olla jossain muualla kuin Suomessa.

Klikkaileppas tästä ihan huviksesi.

Syyskuun inspiraatio

Paluu arkeen, joka meinaa myös sitä, että minä olen palannut blogini ääreen. Lupaamani paluu elokuussa ei näyttävästi toteutunut, mutta hiljaa hyvä tulee...

Koulu alkoi jo muutama viikko sitten, niin iloisissa kuin surullisissa merkeissä. Kesä loppui, aivan uusi luokka ja viimeinen vuosi. Tämä siis tarkoittaa, että aikamoista tunne mylläkkää on tiedossa. Sen lisäksi, että normikoulu alkoi pääsin aloittamaan autokoulun, saa nähdä milloin on kortti taskussa ;)

Tämän syksyn/talven/kevään tavoitteena olisi tänne blogiin raapustella muutakin kuin vaan mitä tänään tein, mitä tänään tunnen jne. Ajattelin alkaa julkaisemaan aina silloin tällöin pientä tarinaa, joka saa jatkoa joka uudella julkaisu kerralla. Toisin sanoen tarina ei lopu koskaan ;) Saa nähdä pysynkö tavoitteessani.

MAAILMAN TOISELLA PUOLEN

Enni ja Ronja olivat tunteneet jo kauan toisensa. Kesä oli juuri alkamaisillaan ja heidän yhteinen matka lähestyi Alanyaan.

ENSIMMÄINEN ILTA

Enni ja Ronja olivat juuri astuneet lentokoneesta ulos. Ilma oli kuuman kostea niin kuin aina ennenkin. Monen kuukauden odotus oli juuri päättynyt, he olivat saapuneet Turkkiin, Antalyan lentokentälle. He muistivat täysin edelliset reissut ja olivat iloisin sekä jännittynein mielin matkassa.

Tytöt kiirehtivät kovaa vauhtia passin tarkastukseen eikä kestäneet siellä ollutta jonoa. Sieltä päästyään he menivät pikaisesti vessaan ja lopuksi hakemaan laukkuja. Heidän onnekseen laukut olivat ensimmäisten joukossa eikä heidän tarvinneet kärsiä enempää nikotiini tuskissa savuttoman lentokentän sisällä. Tytöt lähtivät ulos. He tunnistivat saman Burger Kingin ulkopuolella ja samat matkaoppaat jotka olivat heitä vastassa, mikään ei ollut muuttunut viime kesästä. Tytöt päättivät polttaa vielä tupakat, jonka jälkeen heillä oli jo kiire bussille. Vielä heillä oli edessä 2 tuntia istumista, jonka jälkeen he pääsisivät elämään omaa elämäänsä täysin erilaisessa maailmassa.

Bussi matka sujui joutuisasti. Tuttu pysähdyspaikka oli puolessa välissä ja siellä odottelikin jo kauan haaveiltu sininen Lark. Tytöt kävivät huoltoasemalla ostoksilla, ostivat askit tupakkaa ja 4 pulloa meloni Breezeriä. Sen jälkeen he siirtyivät ulos kebabin tuoksuun, polttivat tupakat ja avasivat breezerit. Jälleen he olivat askeleen lähempänä Alanyan elämäntapoja. 15 minuutin tauko oli päättynyt ja tunnin kuluttua he olisivat vapaita, perillä Alanyassa. Bussi matka jatkui.

Enni oli kovin kiireinen koko bussimatkan ajan. Hänen poikaystävänsä Maha oli yrittänyt tavoitella häntä joka hetki. Häntä kiinnosti missä he olivat ja kuinka kauan heillä vielä kestäisi Alanyaan. Enni ja Maha olivat sopineet jo aikaisemmin, että he tapaisivat heti ensimmäisenä iltana, vaikka menisi kuinka myöhään.

Puolen yön aikaa Enni ja Ronja olivat hotellilla. Hotelliin kirjautuminen tapahtui nopeasti ja tytöt pääsivät nopeasti lähtemään. Heidän suunnitelmana oli lähteä Mahan ja Velin mukaan iltaa istumaan. Tytöt odottivat hotellin ulkopuolella poikia, kunnes Maha otti yhteyttä Enniin. Hän kyseli tarkempia ohjeita hotellille ja 15 minuutin kuluttua pojat olivatkin jo hotellilla. Enni ja Maha vaihtoivat iloisia katseita ja suutelivat, Enni oli ikionnellinen mikään ei olisi voinut pilata hänen iltaansa. Koko porukka lähti yhdessä kävelemään Alanyan valaistuja katuja. Heidän määränpäänä oli mennä hotellille ja ottaa muutamat oluet. He istuivat yhdessä hotellilla, mutta Ronjasta oli kiusallista istua siellä, joten illanistujaiset päättyivätkin yllättävän nopeasti.

Pojat lähtivät saattamaan Enniä ja Ronjaa takaisin hotellille, kunnes matkan varrella tytöt kokivat odottamattoman yllätyksen; viime kesästä tuttu Asis tuli kadulla vastaan, jolloin tytöt olivat erittäin iloisia nähdessään hänet ja he halusivat vaihtaa kuulumisia. Ensimmäisen hellon jälkeen Veli raivostui ja sanoi; "Älkää enää koskaan tehkö näin, Asis on huono ihminen". Tyttöjen ilmeet muuttuivat aivan päinvaistaisiksi ja he olivat erittäin hämmentyneitä. Matkaa oli hotellille enää muutama minuutti ja matka taittui kiusallisissa merkeissä. Matkan aikana kukaan ei sanonut sanaakaan, varsinkin Enni ja Ronja olivat hyvin ihmeissään. Kun he saapuivat hotellille, tytöt hyvästelivät pojat, jonka jälkeen he menivät huoneeseen mielenkiintoisissa mielentiloissa.

Enni ja Ronja jatkoivat iltaa istumalla parveekkeella ja puimalla illan tapahtumia. He olivat erittäin hämmentyineitä ja päättivät lähteä aamulla selvittelemään asiaa. Heidän tavoitteena oli löytää Asis, ehkä hän kertoisi totuuden, tosin tytöillä ei ollut aavistustakaan mistä Asiksen löytäisi, edes mistä aloittaa saatika mitä huominen toisi tullessaan...

Siihen päättyi ensimmäinen pätkä aloittamaani tarinaa. Saa nähdä milloin saa jatkoa ;)

Klikkaa tästä niin pääset kuuntelemaan illan biisin :)

Tahdon rakastella sinua

Viime bloggauksesta onki jo aikaa vierähtänyt ja nytkään ei oo oikee mitää inspistä kirjoittaa.

Hmmm, kesäloma alko lauantaina ja mun toinen jalka on kovaa vauhtia jo menossa Alanyan suuntaan, nimittäin lähtöön ei ole enää kuin 3 ja puoli päivää :)). Siitä tulikin mieleen, että mun bloggaaminen taitaa jäädä nyt kahdeksi kuukaudeks tauolle ton mun reissun takii, mut pyrin jatkamaan sitä taas elokuun puolella.

Ihmiset huomio! Muistakaa kertoa ja näyttää kaikille välittämillenne ihmisille aina, että välitätte heistä, sillä jopa seuraava päivä voi olla viimeinen hänen kanssaan...

Rakas sisko,

en ole ainut ollut paras mahdollinen sisko,

mutta mä oon sun ainut sisko.

Ajattelen sua usein ja oot tosi tärkee mulle.

Sä et useestikkaan oo mikää maailman kivoin,

mut silti mä nyt ja aina välitän ja rakastan sua.

Nyt meille tulee vähän välimatkaa,

mut silti pystytää pitämään yhteyttä,

vaikka kilometrejä on välillämme tuhansia.

Elokuussa tavataan ja silloin myös halataan,

sekä juhlitaa sun vuosia numero 11.

Neea siskolle, joka on onneksi vielä täällä mun kanssa. :)

Faija anna mun ajaa mökkitie, lupaan että saunaan vettä vien

Moi, Mahsum on kertonu mulle ja mun kaverille Jennille jo monta kertaa kahden päivän aikana, et sil on suomalainen tyttöystävä ja sen nimi on Evelina, nii hei, mikä sun nimi on? AI, nyt mä puhun Mahsumin tyttöystävän kaa, vähän kiva tutustutaaks?

Aika hämmentävä puhelu eilen. Ekaks juttelin Mahsumin kanssa ja yhtäkkii muuttuu kieli suomeks ja ihminen on suomalainen nainen. Ensimmäisenä mulle tulee mieleen pienessä tuiskeessa, että tää tyttö on Mahsumin uus tyttöystävä. Mut eihän se ollukkaa, ku kuulema mä oon, interesting. Viimekshän mä olin tyttö, jolta löytyy rahaa ja mammonaa sekä alakerta ;).

Miks valinnat on tehty niin vaikeiks yleensä? Tänään mä en todellakaan osannut valita yhtään mitään. En ees sitä haluunko mennä takas saunaan... se ei kuitenkaan oo sen kummallisempi valinta, mut nyt pitäis valita suljenko Mahsumin mun elämästä pois? Se jaksaa vaan jauhaa joka kerta samaa asiaa, enkä mä ees jaksa kuunnella sitä, mut silti mä odotan sen näkemistä. Hankala päätös, täytyy myöntää. On se jännä ku ei tiedä mitä haluaa. Ehkä olis helpompaa unohtaa ja lähtee Alanyaan ku on alotettu aivan puhtaalta pöydältä. JOS nyt ees pääsee lähtee hemmetin tulivuorten vuoksi..

PS. ÄLÄ koskaan siis KOSKAAN edes vahingolla kutsu mua EVA:ks.. Se on sama asia ku pitäisit mua sveduna..

Pelasta mut

SUOOOOOOOOOMI POP on niin rock :DD

Taas on soinut yötä päivää suomi pop himassa, siihen vaa jää koukkuun, ainaki mä, hihi.

*Ensin pelästyin olin suunniltain... -Virve Rosti, Oon voimissain

*Aurinko laskee selkäni taa, se värjää mun hiukseni... -Dingo, Autiotalo

*Täksi yöksi jään... -Don Huonot, Hyvää yötä ja huomenta

JNE JNE JNE JNE JNE JNE JNE JNE JNE JNE JNE JNE JNE JNE JNE JNE

Ja kun herään yöllä yksin nimeäsi huutaen...

Viime yönä heräsin monia monia kertoja, mutta sama uni jatkui aina vaan yhä uudelleen ja uudelleen. Unessa taivalsi sellainen henkilö, josta en ole paljoa kuullut viime syyskuun jälkeen. Nyt sitten kesään kohden hän onkin sitten useasti esiintynyt unissani. Olisikohan syynä se, että minulla on erittäin suuri mahdollisuus tavata hänet, kun pääsen Alanyaan vai että syvässä mieleni syövereissä kaipaan häntä? Toivottavasti jälkimmäinen vaihtoehto ei ole vastaus kysymykseeni. Eikö unet olekkin peräsin omasta alitajunnasta vai? Olisikohan yksi mahdollisuus se, että ajattelen tätä henkilö epätietoisesti koko ajan ja siksi se tunkeutuu uniini? Minun on erittäin vaikea käsittää sitä asiaa, että ihminen jonka olen jo unohtanut ja josta en haluaisi nähdä unia putkahtaa yhtäkkiä elämääni unien kautta.

-Mä annan sut pois, mä päästän sut pois, vaikka sattuu

Huomenna paluu arkeen, nyt kun olen pitänyt yhden vapaa päivän. Työharjoittelu alkaa 8.30 ja kauhutalo on parhaimmillaan silloin, kaikki lapset on jo tullut, eikä tarvitse enää varoa, että vanhemmat putkahtaisivat paikalle kesken kuritustoimien. Onneksi minun ei tarvitse olla siellä enää kuin 7 päivää. Minun onnekseni paikalla on viikon ajan mukava sijainen. :)

-Tappaa ei ollut tarkoitukseni, vaan rampauttaa pysyvästi

Enää on tosiaan jäljellä 33 päivää niin olisi lähtö Alanyaan. Matka on kokonaan maksettu, uusi passi on hankittu ja pakkaamaanki on jo aloitettu. Nyt siis vaan ainoastaan odottelua siihen 9. päivään. Muutamia kertoja olen valitettavasti ehkä joutunut katumaan, että lähden niin pitkäksi aikaa pois. Jäähän kuitenki suomen suvi näkemättä, kaverit jää tänne, joita varmasti tulee ikävä ja valitettavasti on koko aika pelko perseessä, että joku ehtisi unohtamaan minut... Onkohan se 2 kuukautta liian paljon vai tarpeeksi?

-My dream is to fly over the rainbow, so high

Illan itkuja

~Ei kukaan musta enää välitä,

aina saan mä yksin leikkiä

~I'm so lonely, broken angel

I'm so lonely, listen to my heart

~Don't you forget about me baby,

don't you forget about me now

Love the way you lie <\3

Tää tarina on sulle,

mut tää on vaikeeta mulle.

Eilen sä kerroit, sen mitä tunnet ja miten oikeesti välität.

Se kipu tuntuu, se vain sattuu, en tiedä miten selviän jos tämä vain katkeroituu.

Ei mitään pelättävää, ei mitään yllättävää, mä tiedän, mä selviin, sut on saatava silti ylös pilviin.

Sä oot täynnä pahaa ja ilman rahaa,

tiesit et voit heittää "hey rich bitch",

mut et tienny, et en oo tyhmä,

vaan aika fiksu ja mul on sua iksu.

Mä haluun sut,

mä katon sua mut,

nyt mä ymmärrän,

en sua saa, sa haluut vaa,

jotain parempaa sekä kauniimpaa.

Sä kerroit kuinka sä rakastat mua,

vaikket ees tuntenut mua,

sä sanoit "mä haluun sua" ja iltaisin mietin ainoastaan sua.

Sun mieles oli vain raha ja seksi,

sun määränpää oli olla mun reksi.

Mä kaduin sitä et löin sua kahdesti,

ja sanoinki "I'm so sorry", koska oikeesti,

mä rakastin sua.

Maailman hauskin vitsi oli vääntää läppä,

et must tulis kohta poikas äippä,

onneks tein sen, mä satutin sua,

koska monesti sä myös satutit mua.

Kiitti näist arvist ja syvist haavoist,

en koskaan voi unohtaa sua.

Mä voisin ehkä, antaa anteeksi,

joten muista mut, älä unohda mua!

Vapaa

Mä olen kyllästynyt niihin, voimiin jotka ohjailee mun elämää...

Siinäpä vasta heitto. Viime aikoina oon miettinyt hyvin paljon. Siis tosi paljon. Ensimmäinen lause viittaa hyvin paljon siitä mitä oon miettinyt. Must tuntuu et mun pään sisällä, ympärillä ja kaikkialla on hemmoja, jotka vaan ohjailee mua ja päättää mun asioista. Jos mä oon ite päättäny

jostai asiasta, niin tapahtuu ja sattuu kaikenlaista, joka jollain tavalla yrittää eliminoida mun päätöstä. Otetaan nyt esimerkiksi tää mun passi asia: Olin päättänyt, että minä lähden 2 kuukaudeksi Alanyaan ja tulen sen jälkeen takaisin koti Suomeen. Mutta nyt, joka pikkuhemmo on kavaltanut mun passin, joka vaikeuttaa mun lähtöä, mutta ei tee siitä mahdotonta.

Toinen on tää Libya juttu, Miks tästäkin asiasta on pitänyt tulla niin hankalaa?

Tunnetko jo rakkauden?

Miks rakastua mä saan ja sen jälkeen itkeä monta kuukautta rikkoutuneen sydämen kanssa?

Elämä on näköjään ihan helvetin julmaa, sen oon nyt oppinut vihdoin ja viimein.

Ihminen on näköjään valmis tekemään melkein mitä tahansa toisen puolesta ja loppujen lopuksi tulee katumaan tekojaan. Kuka on luonut ihmisistä niin tyhmiä?

Olipa kerran tyttö nimeltä Emma. Hän asui pienellä paikkakunnalla lähellä suurta kaupunkia. Yhtenä kesänä hän päätti lähteä muutaman ystävänsä kanssa katsomaan maailmaa. He kulkivat Euroopan maita läpi ja loppujen lopuksi päätyivät maahan, joka sijaitsi erittäin lähellä Ukrainaa. Tytöt olivat niin sanotusti amatöörejä poikien suhteen ja he helposti lankesivat nuorten, tulisten ja ihanien miekkosten lässytyksiin. He eivät olleet tottuneet rakkaassa kotimaassaan tälläiseen kohteluun. Tytöt pitivät hauskaa vieraiden ihanien miesten kanssa, ostelivat miehille vaatteita, kävivät juhlimassa, maksoivat yhteisiä matkoja jne. Yhtenä erityisenä iltana kaikki tytöt huomasivat olleensa rakastuneita. Rakastavaiset päättivät, että heidän on pakko jatkaa yhteydenpitoa, vaikka heidän tiet eroavat piakkoin. Paluumatka kotiin tytöillä oli yhtä tuskaa. Kaikki itkivät, raivosivat sekä murjottivat 18 tuntia putkeen. Suomeen päästyään he välittömästi hyväksyivät pojat facebookissa kavereikseen ja lisäsivät toistensa meset.

Kaikki jaksoivat pitää yhteyttä hyvin muutaman kuukauden, kunnes eräänä kauniina päivänä, kaikki miehet lakkasivat pitämästä yhteyttä. Ensin poistui facebook profiili, sitten estettiin mesessä ja lopuksi vaihdettiin puhelinnumeroa. Näin kaikki tytöt jäivät yksin, yksinäisyyteen, ypöyksin tajuessaan, että heidän sydämet olivat nyt lopullisesti hajalla ja he katuivat kaikkiaan tekojaan ja sanomisiaan. Sen pituinen se.

~I'm so lonely broken angel, I'm so lonely, listen to my heart

Mun koti ei oo täällä...

Välillä musta tuntuu et mä asun jossain ihan muualla, ku tääl mun kodissa. Nimittäin tää on ihan kuin sikolätti. Pitäis saada itteensä niskasta kiinni ja ruveta vaan hommii. Ei jaksa. Okei, eiköhän tää jo riitä tältä päivältä. :D

~You hit me twice, but yeah who's countin'?

Damn girl

Nyt on viikonlopusta selvitty ja suurinpirtein parannuttukki tästä "kevät flunssasta", voin palata arkeen ja myös blogin pariin (eihän nyt ookkaa vasta ku keskiviikko ilta).

Olipa kerran tyttö nimeltä Johanna, joka jo kovin pitkään oli miettinyt ottavansa piakkoin tatuoinnin. Hän ei tiennyt minkä kuvan ottaisi, kunnes eräänä kauniina iltana keksi sen. Se olisi eräs teksti, eräästä erittäin hyvästä biisistä. Teksti kuvaistaisi hänelle hänen tärkeimmistä ihmisistä, eikä hänen mielestään se ollut kovinkaan mauton. Nyt tällä tytöllä oli enää yksi pieni pulma; miten saisi hänen vanhempansa suostuteltua tähän ikuiseen tekstiin? Kaikki muut olivat jo valmiiksi suunniteltu, vain tämä pulma pitäisi ratkaista. Tyttö oli niin pelokas ja arka vanhempiaan kohtaan, eikä koskaan uskaltanut kysyä lupaa tatuointiin. Näin hän jäi yksin haavensa kanssa.

Sen pituinen se.

-But you'll always be my hero

Jos sä tahdot niin

Näin se aamu sit alko, jos sä tahdot niin. Sehän on se biisi tietysti, mut nyt oon kantapään kautta oppinu, et se on vaa pelkkää bullshittii, mä en enää sen biisin sanoihin lankea.

Mut hyvä biisi se silti on...

JEEEEEE tänään on perjantai, kello on 9.26 ja olisin jo melkee valmis lähtee kouluun, vaikka se alkaaki vast 12.30.

Tänää ois ohjelmasssa käydä vähän ostoksilla, piirtää kukkasia fysiikan kokeeseen, leipoa aivan ainutlaatuinen kakku mun kaverille (ehkä kuvaa myöhemmin ;))

JA SIT mä saan ne kauan odotetut neekeriletit

(apua oon rasistinen).

Huomenna sitten juhlitaan synttäreitä, erittäin rankasti.

-Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin, linnut lauloi ja kimmelsi taivaan kuu.

çok güzel

Etsintäkuulutus

Huomio! Jos näet, kuulet, havaitset tai ihan miten tahansa, hieman nahkaisen, viininpunaisen ja noin 20 paperisen sivun SUOMALAISEN PASSIN, jossa on minun kuvani, minun tietoni, minun sormenjälkeni, toimittakaa se heti minulle! Itken oikeasti kohta verta, mun Alanyan matkaan on enää 63 päivää ja mun passi on kadonnu... Miten näin voi käydä? Yksin yksinäisyydessä ihan yksin...............................äääääääääääääh.

Mut siis päivän aiheeseen. Enää 2 päivää ja mun kaveri täyttää 18. Hieno luku. No juu. Oon siis ollut ihan hirveesti mukana järjestelyissä ja nukkumatin tapaaminen on jääny ihan välii.

Just eilen kattelin Disney Channelii ja sielt tuli joku lasten ohjelma, jossa se poika ei halunnu ollenkaa nukkua. Se soitti sellasille haltijoille ja sano et älkää enää ikinä antako mun nukkua. En nyt muista menikö se sana tarkasti noin, mut asia tuli ainakin selväks ;)

Niin tänään sit oon miettiny, et pitäisköhän mun soittaa johonki keijujen kuumalle linjalle ja sanoo et antakaa mulle niin paljon energiaa et mun ei tartte enää koskaan nukkua. Ehkä kato ois helpompi olla nukkumatta, ku jättää käyttämättä hyviä vuorokauden tunteja... EI.

En mä voi lopettaa nukkumista, mä rakastan nukkumista. Eli jos keijuille soittaminen ei voi toimia mun ongelmaan niin mikä vois olla avuks? Mä haluaisin oikeasti vaan nukkua, en mitää muuta, mut en mä ehdi. Koulu, työt, dataus, synttärit... tää lista vois vaan jatkua.

Jos mä oon kerta niiiiin busy, niin meneeks mun elämä hukkaa?

HEI HEI HEI, nyt meni liian syvälliseks. Alotan ihan alusta.. :DD heh heh.

Kerron kaikille tietämättömille, että enää ei ole kuin tosiaan se 63 päivää, kun palaan Alanyan ihmeelliseen maailmaan.

Viime kerrasta onkin jo aikaa, (oisko 9 kk??)

Tällä kertaa mä en lähekkään millekkään lyhyelle reissulle, oon pois fucking 56 päivää ;) eli 8 vko:a, 2 kuukautta.

Joo mä tiiän, hehkutan liikaa, mut hei MÄ LÄHEN POIS.

Voin olla ihan varma, et tää ei jää ensimmäiseks eikä viimeiseks hehkutukseks Alanysta tai edes Turkista. Nyt mul on kuitenki varma paikka mihin purkaa mun mielen syövereitä (hah).

Kendine iyi bak

Aarrearkku

MITÄ?! Oli mun ensimmäinen sana, ku yht'äkkiä löysintän, kauan kadoksissa olleen _mun_ blogin.

Paljoa ei tullu silloin vuonna 2009 kirjoteltua, mutta eiköhän nyt ole sen aika.

Kattoo nyt sit oikeesti mitä saa aikaseks ja tuleeko tästä yhtikäs mitään.

Nyt ois ideana väsäillä tekstei kaikesta. Tulevaisuudesta, nykyisyydestä tai hemmetti ihan mistä tahansa. Tänään en kyl ajatellut tätä mun ideaa toteuttaa, mut katotaan sit huomenna...

Itelleni oon monesti sanonu, et ei must oo mikskää kirjottajaks, mut on mulla yks hullu haave, kirjoittaa oma kirja. En tiiä mistä tää haave on tullu, mut ehkä jonain päivänä sit.

Nyt ku sit puheeks tuli haaveet, onkohan mulla muitakin? En mä osaa vastata jos joku tulis kysymään.

Monesti kaverit kertoo vastaukses, et ne haluaa perheen, perunamaan ja koiran. Tai et ne haluaa lähtee jonnekkin kauas pelastaa apinoita. Jos mä sanon et mun haaveena on matkustaa maailman ympäri, käydä hollywood-kyltillä ja tapaa uusia ystäviä. Onks ne haaveita? Vai onkohan ne vaan pelkästää kaikkien ihmisten toiveita ja ajatuksia? En mä tiiä. Jos joku osais valaista mua ja kertoo mulle lisää haaveista, ehkä jonain päivänä mäkin voisin vastata tähän kysymykseen.

Iyi geceler <3

-Niin hauraita on kaikki jotka vain haaveilee, ja minä olin yksi murtuneista.