Perjantai 13

Voiko tänään mikään mennä hyvin? Ei varmaan.
Jäin tänään kiinni isälleni siitä, että olen lähdössä Alanyaan. Tosin hän ei henkilökohtaisesti maininnut asiasta minulle mitään. Olin vahingossa jättänyt lentolippuni auki koneelle töissä. Oma vika siis.

Ystäväni pyysi minua varamaan lentoliput samaisille lennoille millä minä itse olen menossa. Onnistuin ryssimään tämänkin asian. Lähtöpäiväksi hänelle tuli 29 vaikka piti olla 28. Tämän vuoksi meille molemmille tuli hirveästi lisätöitä. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH.

Minulla on ollut B-luokan ajokortti nyt reilut 8 kuukautta. Vielä kertaakaan en ole onnistunut kolaroimaan omaa/toisen autoa kahden auton kolarissa, mutta monia lähellä piti tilanteita on käynyt useita. Tänään listaan kerty 1 kerta lisää..

Jälleen lähdin vehtailemaan yhden rentun kanssa. Aina edellisten renttujen kanssa on käynyt niin, että minä olen ollut se kolmas pyörä. Nyt en todellakaan ole varma monesko pyörä olen.  Liikaa nimiä, enkä oikeaa järjestystä tiedä. Perkele. Melinda, Rach, Cornelia, Pernilla, Linda jne.
Silti se jaksaa uskotella, että olisin se #1.

Joni, ihmiset on hulluja, mitä vittua!

 

 

Odottamista odottamisen perään

Viime kerrasta on jälleen hirveen pitkä aika. Monta viikkoa on ollut mielessä kirjoittaa taas ajatuksia, mutta inspiraatio on puuttunut. Yhtenä päivänä oli, mutta huonoksi onnekseni en ollut koneen äärellä ja illalla kotona inspiraatio oli jälleen kadonnut. Mutta nyt tänään, tänään päätin, että otan itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan. Olisi se sitten täysin puuta heinää.

Viime keväänä minun piti valmistua lähihoitajaksi. Valitettavasti monien mutkien vuoksi en valmistunutkaan. Huhtikuussa minulle tehtiin henkilökohtainen valmistumissuunnitelma. Sovimme ryhmänohjaajan kanssa, että tekisin tehtävät ennen lukuvuoden loppua, jotta voisin heti uuden vuoden alkaessa aloittaa viimeisen työharjoittelun. Näin ei kuitenkaan käynyt. Lähes kaikki tehtävät on tekemättä ja työharjoittelu paikasta ei ole tietoakaan. Ja nyt eletään jo syyskuuta..
Mennyt kesä oli erittäin tapahtuma rikas niin huonoin kuin hyvineen tapahtumineen. Katse on tällä hetkellä täysin tulevaisuudessa ja itsensä maanpinnalle pudottaminen on mahdotonta. Kuinka saisin itseäni niskasta kiinni? Minulle myönnettiin lisä opiskeluaikaa joulukuuhun saakka. Sen jälkeen on lähes mahdotonta jatkaa siitä mihin olen jäänyt. Jos haluan valmistua, nyt on saatava aikaseksi jotakin.

Äitini on viime aikoina arvostellut jyrkästi minua ihmisenä. Päätin omistaa hänelle erään kappaleen, lähinnä kertosäkeen. Kuuntele ihmeessä :). Kuulin tämän kappaleen ensimmäisen kerran kun tulin toiseksi edellisen kerran Alanyasta, heti arjen alettua, se kolahti välittömästi.

Pakko kertoa teille se mitä en ole kertonut edes isälleni vielä. Joulukuun 28. minä lähden Alanyaan. Palaan takaisin Suomeen 15. helmikuuta. :) Olen onnellinen nyt.

Huutonaurua, siideriä joulukaktuksessa, pihvit yön mikrossa, pettämistä monta kertaa, kusettamista, pelkoa menettämisestä, ongelmat pankkitunnusten kanssa, ylimääräiset kilot, bisnes, mädät omenat, kuristaminen syyttä, itsensä kadottaminen. Siinä lyhyesti viime aikaisia tapahtumia.