Kun kärsin ja kaipasin
ja tahdoin rakastaa
en tiennyt vielä
miten kärsii ja kaipaa se
joka tahtomattaan rakastaa
- Tommy Tabermann
Seni Seviyorum.
keskiviikko 15. elokuuta 2012
maanantai 11. kesäkuuta 2012
Mökkielämästä sateiseen arkeen
Missä on kesä!? Perkele, ihan kuin uisin jääpalojen seassa!
Nämä olivat ensimmäiset eiliset sanani kun päätin heittää talviturkkini menemään Röllirannan järvessä.
Vesi oli +11 asteista ja tuntui kuin olisi uinut talvipakkasessa jäätyneessä lätäkössä. Nyt on kuitenkin yksi kesän tärkeä rituuali tehty. Olen ylpeä itsestäni.
Jokainen nuori odottaa varmasti sitä, kun maaginen päivä koittaa ja ikää on mittarissa 18. Oma maaginen päiväni on eletty noin puoli vuotta sitten. En silti koe olevani aikuinen. Onko se väärin? Asun edelleen kotona. Opiskelut on kesken. Työskentelen isäni firmassa. Ajan isäni ostamalla autolla ja hänen ansiosta myös ajan.
Toisin sanoen elän edelleen kuin olisin alaikäinen lukuunottamatta autoa. Viime päivinä olen miettinyt, että olispa mahdollisuus, että voisi mennä ajassa taaksepäin, jotta voisin oikeasti olla se alaikäinen.
Haluaisin kyllä ottaa enemmän vastuuta omasta elämästä muuttamalla pois kotoa, mutta tällä hetkellä se ei ole taloudellisesti mahdollista.
Ikävöin aikaisempaa kaveriporukkaani. Monet kaverini ovat muuttuneet ja koen olevani yksinäinen. Ihmiset jotka ovat olleet aiemmin olleet joko tuntemattomia taikka vain hyvän päivän tuttuja ovat ottaneet paikkansa uudessa piirissä, johon mielestäni en kuulu. Tunnen itseni erittäin hyväksikäytetyksi. Ehkä olen ilkeä jos pyydän rahaa henkilöltä, joka on kyytiä vailla. Ehkä minä olenki se kaiken pahan alku ja juuri, joka on ajanut itse itsensä tähän tilanteeseen.
Nämä olivat ensimmäiset eiliset sanani kun päätin heittää talviturkkini menemään Röllirannan järvessä.
Vesi oli +11 asteista ja tuntui kuin olisi uinut talvipakkasessa jäätyneessä lätäkössä. Nyt on kuitenkin yksi kesän tärkeä rituuali tehty. Olen ylpeä itsestäni.
Jokainen nuori odottaa varmasti sitä, kun maaginen päivä koittaa ja ikää on mittarissa 18. Oma maaginen päiväni on eletty noin puoli vuotta sitten. En silti koe olevani aikuinen. Onko se väärin? Asun edelleen kotona. Opiskelut on kesken. Työskentelen isäni firmassa. Ajan isäni ostamalla autolla ja hänen ansiosta myös ajan.
Toisin sanoen elän edelleen kuin olisin alaikäinen lukuunottamatta autoa. Viime päivinä olen miettinyt, että olispa mahdollisuus, että voisi mennä ajassa taaksepäin, jotta voisin oikeasti olla se alaikäinen.
Haluaisin kyllä ottaa enemmän vastuuta omasta elämästä muuttamalla pois kotoa, mutta tällä hetkellä se ei ole taloudellisesti mahdollista.
Ikävöin aikaisempaa kaveriporukkaani. Monet kaverini ovat muuttuneet ja koen olevani yksinäinen. Ihmiset jotka ovat olleet aiemmin olleet joko tuntemattomia taikka vain hyvän päivän tuttuja ovat ottaneet paikkansa uudessa piirissä, johon mielestäni en kuulu. Tunnen itseni erittäin hyväksikäytetyksi. Ehkä olen ilkeä jos pyydän rahaa henkilöltä, joka on kyytiä vailla. Ehkä minä olenki se kaiken pahan alku ja juuri, joka on ajanut itse itsensä tähän tilanteeseen.
torstai 17. toukokuuta 2012
UUDISTUS!
Heipä hei pitkästä aikaan! Kevät on ja kesä pian täällä! Ihanaaaaa =)
Elämä ei ole tällä hetkellä hassunpaa; töitä on ja ehditty jopa lomailemaan. Tosin, koulu jäi vähän kesken enkä valmistukkaan nyt vaan vasta syksyllä :/ Toisaalta olen ehkä enemmänki helpottunut kuin pettynyt :D
Viimesen kahden kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Esimerkiksi lähdin Saksaan työssäoppimaan viideksi viikoksi, mutta viikon jälkeen palasin takaisin... Osa syy paluu oli ehkä se, että koin Saksan vastenmieliseksi maaksi, eihän siellä lehmänpaskan hajussa kukaan olisi jaksanut olla, haha. Sen kunniaksi lisään muutaman kuvan reissulta:
Ensimmäisessä kuvassa on tyypillisiä maisemia Kemptenin kaupungista. Aurinkoista oli, mutta sumuista. Lämmintä noin +15 astetta.
Toisessa kuvassa on löytöjä erään kirkon rauniosta tai jostain sellaisesta. Oma englanninkielen taitoni ei ole niin hyvää, että voin sanoa varmaksi mistä kallot on peräsin. :D
Kolmannessa kuvassa komeilen itse, pakollinen turistikuva...
Neljännessä kuvassa kaupunkimaisemaa Kemptenistä.
Viidennessä kuvassa on Saksalainen sosiaali- terveysalan oppilaitoksen sisääntulorappuset sekä koulun nimi. Saksassa ei ole Lähihoitaja nimikkeellä olevaa ammatti, mutta samoja asioita he opiskelivat tuolla koulussa kuin minä täällä Suomessa.
Kuudennessa kuvassa Saksalaista yöelämää pikku kaupungissa ;)
Siinä oli pieni silaus minun "pitkästä" Saksan reissusta... Nyt oikeisiin asioihin eli ikävään...
Nyt minulla ei ole ketään henkilöä ikävä vaan paikkaa, jossa tunnen eläväni. Monet, jotka minut tuntevat, todennäköisesti tietävät mistä puhun.. ;) Seuraavana on kuva-arvoitus: Mihin paikkaan minulla on ikävä?
Elämä ei ole tällä hetkellä hassunpaa; töitä on ja ehditty jopa lomailemaan. Tosin, koulu jäi vähän kesken enkä valmistukkaan nyt vaan vasta syksyllä :/ Toisaalta olen ehkä enemmänki helpottunut kuin pettynyt :D
Viimesen kahden kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Esimerkiksi lähdin Saksaan työssäoppimaan viideksi viikoksi, mutta viikon jälkeen palasin takaisin... Osa syy paluu oli ehkä se, että koin Saksan vastenmieliseksi maaksi, eihän siellä lehmänpaskan hajussa kukaan olisi jaksanut olla, haha. Sen kunniaksi lisään muutaman kuvan reissulta:
Ensimmäisessä kuvassa on tyypillisiä maisemia Kemptenin kaupungista. Aurinkoista oli, mutta sumuista. Lämmintä noin +15 astetta.
Toisessa kuvassa on löytöjä erään kirkon rauniosta tai jostain sellaisesta. Oma englanninkielen taitoni ei ole niin hyvää, että voin sanoa varmaksi mistä kallot on peräsin. :D
Kolmannessa kuvassa komeilen itse, pakollinen turistikuva...
Neljännessä kuvassa kaupunkimaisemaa Kemptenistä.
Viidennessä kuvassa on Saksalainen sosiaali- terveysalan oppilaitoksen sisääntulorappuset sekä koulun nimi. Saksassa ei ole Lähihoitaja nimikkeellä olevaa ammatti, mutta samoja asioita he opiskelivat tuolla koulussa kuin minä täällä Suomessa.
Kuudennessa kuvassa Saksalaista yöelämää pikku kaupungissa ;)
Siinä oli pieni silaus minun "pitkästä" Saksan reissusta... Nyt oikeisiin asioihin eli ikävään...
Nyt minulla ei ole ketään henkilöä ikävä vaan paikkaa, jossa tunnen eläväni. Monet, jotka minut tuntevat, todennäköisesti tietävät mistä puhun.. ;) Seuraavana on kuva-arvoitus: Mihin paikkaan minulla on ikävä?
Ja oikea vastaushan on: ALANYA
Tosiaan, ikävä on ja suuri sellainen. Viime kesä tuli kuitenkin kyseisessä paikassa vietettyä. Monet itkut ja naurut koettu. Tällä hetkellä on niin epävarma olo, että pääsenkö edes sinne kahdeksi viikoksi, sillä en ole matkaa vielä varannut. Odottelen tässä jos saisin joltain kaverilta varmistuksen pääseekö joku lähtemään mukaan, että ei yksin tarvitsisi lähteä.. Innolla ootellen, toivottavasti ei tarvitsi jäädä rannalle ruikuttamaan.
Seuraavaksi ajattelin linkittää muutaman kappaleen jos joku vaikka haluaisi päästä Alanyamaiseen tunnelmaan. :D
Palkkalaskelmaa odotellessa... ;)
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
"Olet parasta mitä minulle koskaan on tapahtunut"
Kun mä näin sut ekan kerran
Olin varma että sua beibe en saa
Mun elämääni
Ja siellä pysymään
En sulta tule näitä kysymyksii kysymään
Riitänkö mä sulle
Ihan varmasti
Mä lupaan olla kiltti ja yritän parhaani
Että sulla olis hyvä olla siinä
Mä en lähe pois, mä pysyn aina vierelläsi
Mun elämääni
Ja siellä pysymään
En sulta tule näitä kysymyksii kysymään
Riitänkö mä sulle
Ihan varmasti
Mä lupaan olla kiltti ja yritän parhaani
Että sulla olis hyvä olla siinä
Mä en lähe pois, mä pysyn aina vierelläsi
Yhdessä kuljetaan pitkin maailmaa
Ja tämä rakkaus meitä johdattaa
Mul ei oo paljon mitä voin antaa
Esteden yli lupa sut kantaa suojaan
Ja tämä rakkaus meitä johdattaa
Mul ei oo paljon mitä voin antaa
Esteden yli lupa sut kantaa suojaan
Elämäni sankari,
sinä muistit mua
porttikongin suojassa
kelpaa rakastua
Elämäni sankari,
on hyvä levähtää
huuliltasi henkoset
sain muistoja se on tärkeää
sinä muistit mua
porttikongin suojassa
kelpaa rakastua
Elämäni sankari,
on hyvä levähtää
huuliltasi henkoset
sain muistoja se on tärkeää
Mut sun tuki ja toivo, auttoi mua jatkamaan
ja sen takii rupesin sanoja vaan hautomaan
Nyt oon näin pitkällä, etkä oo enää vierellä
ajattelin et onko mullakaan tällä tiellä
oikeutta olla, mietin mitä tekisit ja haluisit
nyt hymyilen: sä antaisit toivoo ja tukisit
ja sen takii rupesin sanoja vaan hautomaan
Nyt oon näin pitkällä, etkä oo enää vierellä
ajattelin et onko mullakaan tällä tiellä
oikeutta olla, mietin mitä tekisit ja haluisit
nyt hymyilen: sä antaisit toivoo ja tukisit
Vieläkin toivon et joskus me viäl tavataan
vieläkin, aleksi, vieläkin sua kaivataan
Väärät oli käsitykset suhteen vakavuudesta
Mä tiesin tunteeni, uskoin et tunnet samoin
Uskoin siihen kunnes aloit mun kanssani voida pahoin
Mä tiesin tunteeni, uskoin et tunnet samoin
Uskoin siihen kunnes aloit mun kanssani voida pahoin
löysit jonkun jonka kans koit alkuhuuman uudestaan
Koit ensimmäisen halauksen, ensimmäisen suudelman
Ja tiedän et se tuntuu oikeelta ja hyvältä
Koit ensimmäisen halauksen, ensimmäisen suudelman
Ja tiedän et se tuntuu oikeelta ja hyvältä
Että joskus viel näet et sul oli käsissäs kultaa
Ja heitit sen vaan menemään, hautasit sen multaan
Ja heitit sen vaan menemään, hautasit sen multaan
Oon saanu paljon haavoi mut ne onneks myös kasvattaa
Sillon tarvit niitä jotka auttaa sut taas jaloillesi
Pitää sut kasassa ja asettaa sut aloillesi
Muuten oot vaan loppuun asti täysin ymmälläsi
Kunnes päätät luovuttaa ja kiedot köyden kaulas ympäri
Pitää sut kasassa ja asettaa sut aloillesi
Muuten oot vaan loppuun asti täysin ymmälläsi
Kunnes päätät luovuttaa ja kiedot köyden kaulas ympäri
Paljon sä mua satutit ja paljon sä mua loukkasit
Paljon henkisesti petit, paljon valehtelit
Mutta kaikest huolimatta sä et pystyny tappamaan
Sitä mikä pysyy
Paljon henkisesti petit, paljon valehtelit
Mutta kaikest huolimatta sä et pystyny tappamaan
Sitä mikä pysyy
Kiitos siitä kaikesta mitä sä annoit mulle
Kiitos siitä kaikesta mitä mä sain antaa sulle
Kiitos jokaisesta sodasta ja jokaisesta rauhasta
Jokaisesta itkusta, jokaisesta naurusta
Kiitos hetkist jolloin vihasin mut silti rakastin
Ja joka hetkest vaatteis ja joka hetkest alasti
Kiitos jokaisesta hetkest, jonka olin kanssasi
Mielessäni tuut oleen ain' matkallani kanssani
Kiitos siitä kaikesta mitä mä sain antaa sulle
Kiitos jokaisesta sodasta ja jokaisesta rauhasta
Jokaisesta itkusta, jokaisesta naurusta
Kiitos hetkist jolloin vihasin mut silti rakastin
Ja joka hetkest vaatteis ja joka hetkest alasti
Kiitos jokaisesta hetkest, jonka olin kanssasi
Mielessäni tuut oleen ain' matkallani kanssani
tiistai 24. tammikuuta 2012
Vuoden ensimmäinen
Niin, näin, noin, joo, ei, ai, aha, ookoo. En jaksa.
Paljon sain aikaan, paljon sain muuttumaan, silti mikään ei tunnu hyvältä tai samalta
sinusta saatika minusta.
Oon valitettavasti joutunut jo aikaisemmin toteamaan, että hyvän ystävän voi menettää uusien suhteiden taikka kuvioiden vuoksi. Niin on jo tapahtunut, kahdesti. Olen pahoillani.
Ymmärsithän, että myös minä yritin, mutta väsyin, väsyin yrittämiseen. Kun itse vihdoin huomasit mitä oli jo tapahtunut ja itse yritit, olin jo ehtinyt unohtaa sinut, almost.
Älä tee enää valintoja minun vuokseni, sillä on parempi, että pystyt pitämään itsesi kasassa sekä uudet suhteesi.
Syö, juo, nuku, nauti, rakastele, juhli. Muista elää.
Mutta me, meitä ei valitettavasti enää ole, ehkä ensi elämässä.
Olet silti aina sydämessäni.
Kun hetken vain sut pitää saan ja unohtaa..
En pystynyt tätä tän henkilökohtaisemmin sanomaan.
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Yhden illan varietee
Yhtenä iltana kaverukset Emmi ja Krista lähtivät miesjahtiin. He aloittivat illan Kristan luona ja jatkoivat siitä lähibaariin.
Ilta sujui mukavasti ja iltaa istumaan tuli mukaan Kristan tuttava Miika.
Illan ollessa jo pitkällä Emmi lähti yksin tupakalle baarin ulkopuolelle. Emmin ollessa yksin, häntä lähestyi hieman vanhempi ulkomaalainen mies, joka halusi tehdä tuttavuutta.
Kuitenkin baarin ulkopuolella oli sen verran melua, että he siirtyivät hieman sivummalle juttelemaan. Miehellä ei ollutkaan mielessä pelkästään juttelu, vaan hän halusi suudella Emmiä.
Emmi suostui siihen, mutta mies halusi enemmän. Emmi vastasi kieltävästi, mutta mies jatkoi yrittämistä väkisin. Emmi sanoi monesti lopeta, lopeta en halua, haluan mennä sisälle, kaverini odottaa. Mies ei kuitenkaan lopettanut ja yritti edelleen väkisin riisumalla Emmiä sekä itseään.
Emmi ei kuitenkaan antanut periksi ja alkoi käyttäytymään miestä kohtaan väkivaltaisesti ettei mies raiskaisi häntä. Emmin onnekseen hän oli sen verran vahva, että hän pääsi kyynel silmissään karkuun.
Emmi meni takaisin baariin Kristan ja Miikan luo. Emmi ei saanut henkeä. Hän meni suoraan Kristan luo ja halasi häntä itkien. Krista kysyi mikä oli hätänä ja Emmi kertoi mitä oli tapahtunut.
Krista kuitenkin käyttäytyi Emmiä kohtaan väliinpitämättömästi ja jatkoi omaa juttuaan Miikan kanssa.
Niin Emmi jäi taas yksin ja lisäksi vielä tämän tarinan kanssa.
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Onnellinen auton omistaja
Tänään tapahtui kummia. Isi soitti ja sanoi, että oli ostanut minulle auton.
Asia oli kyllä tiedossa, mutta olin silti aivan ällikällä lyöty.
Jos en kerta muuten saa olla onnellinen, saanko olla edes hetken onnellinen auton omistaja vai ajatellaanko minusta, että raha ja mammona voi ainostaan tehdä minut onneliseksi?
Oon monta kertaan kuullut ihmisten sanovan: "Miehiä tulee ja menee, mutta tosi kaverit pysyy" tai "Kavereita ei ole koskaan liikaa". Ennen pidin kumpaakiin lausahdusta todella järkeen käypänä, mutta viime aikoina mieleeni on putkahtanut omat versiot näistä:
- Kavereita ei tosiaan voi olla liikaa, mutta onko kukaan heistä aitoja kavereita?
-Jos kerta miehiä tulee ja menee, eikö myös tosi kavereita tulla ja mennä?
Hän oli hetken minun kokonaan. En kuitenkaan ansainnut häntä. Olin idiootti sekä itsekäs.
Nyt hän ei ole enää minun kokonaan. Yritän taistella hänestä kuin metso. Jos joskus menetän hänet kokonaan, lupaan, että tulette kumpikin katumaan sitä.
Yks päivä olin shoppailemassa ja olin eräässä kaupassa sovittamassa vaatteita. Sitten meni hermot ja olin tosi turhautunut, rukoilin. MINÄ RUKOILIN. no huh huh.
Oikeesti tuntuu niin pahalta, en vaa saa puettuu sitä sanoisksi saatika sanottua sitä sinulle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)