Viinan hajuinen hengitys

Se oli syksy '12, kun me lähettiin istuu iltaa pubii ja ottaa vähän kuvii.
Mä silloin liikuin mun nissanil ja tarkotus ei ollut ottaa yhtä kaljaa enempää.
Mut sit mä sut tapasin ja sun hymyn huomasin, oli pakko ottaa lisää, jotta
puhe parantuisi.
Sit kaveri suuttu ja lähti himaan, tämän jälkeen mulla oli lupa suhun tutustuu.


Niin selvin sanoit mulle, meille mennään. Otetaan muutamat ja nukutaan.
Aamulla taksilla sä kotiin pääset ja mä töihin menen ja vielä nähdään.


Sit me mentiin tanssii ja vähän pussailtiin.
Sä et tykännyt hupust mun päässä,
silitit mun poskea niin söpösti.
Juotiin parit virtaset ja pian lähettiin, se mikki hiiri sano
älkää sinne menkö. Ette sieltä pois pääse, tohon ei voi luottaa, mutta
olin varma, että tässä hyvin käy.


Niin selvin sanoit mulle, meille mennään. Otetaan muutamat ja nukutaan.
Aamulla taksilla sä kotiin pääset ja mä töihin menen ja vielä nähdään.


Juotiin lämmintä kaljaa ja kaveri nuudelit keitti.
Mä olin niin onnellinen, en kakkoseks jääny.
Sun veljes vaan katto mua ja mieles kelas, mtä vittua.
Pikku hiljaa alettiinn, nukkumaan mennä ja se yö oli mitä mahtavin.
Et tosiaan ollut mikään lännen nopein ja sit mä päätin sut vielä haluan.


Niin selvin sanoit mulle, meille mennään. Otetaan muutamat ja nukutaan.
Aamulla taksilla sä kotiin pääset ja mä töihin menen ja vielä nähdään...

Tyttö ja sen mieli.

Mitä päälle paan?

Se jätkä jo odottaa.

Kiirehdin viel vessaan sheivaamaan.

Onko tukka hyvin taas?

Toisen oluen korkkaan.

Se jätkä jo mua odottaa.

Mun puhelin soi.

Nappaan sukkikset ja

vastaan kiireestä huutaen.

 

Hymy nousee kasvoille,

jätkän iloisen,

se käynnistää teini bemarin.

 

Mutkan takana, oottaa aurinko,

ilta on meillä alussa.

Saavutaan bileisiin, viinan huuruisiin,

siellä on jonkun synttärit.

Mulla mielessä, kaksimielistä,

kahden tyypin välistä leikkiä.

 

Jätkä valaisee,

oikeeta luonnettaan,

se aikoo ajaa kännissä.

Miten pois pääsen,

jos kyytiin en mä mee,

humalaisen kuskin vierelle.

 

Matka jatkuu taas,

liian kovaa vaan,

se jätkä ei muista jarruttaa.

Pian haistan sen,

veren ja saven,

päässäni on vekki verinen.

Huomaan ettei se oo,

enää elossa, nukahdan mä

omiin kyyneliin.

 

Sairaalassa oon,

vielä elossa.

Ja pääten etten enää juo.

 

@habahane

Kuolema tekee taitelijan

Nuorempana elin sellaisessa tiedossa, että kun joku läheinen ihminen kuolee, syntyy sukuun uusi "jäsen" edesmeneen tilalle. Vähän vanhempana ajattelin, että toihan on ihan silkkaa hölönpylöä.

Viime aikoina tämä asia on kuitenkin pyörinyt mielessäni useasti. Eräs henkilö on mahdollisesti menettämässä läheistään ja hän on viime aikoina tuntenut myös raskauden oireita
Voiko oikeasti olla mahdollista, että kerta toisensa jälkeen voi näin käydä. Eli siis esim. kun enoni kuoli, äitini odotti minua.

Voiko maailma olla niin julma, että jonkun on kuoltava, jotta toinen voi syntyä?

Siinä teille! Klikkaa..

Pala menneisyyttä

Yhtenä iltana äiti ja isi taas lähti.
Jätti rahat, safkat ja pedit.
Kaikki oli normaalii tai
me luultiin niin.

Kunnes sossutädit tuli,
haki ja vei pois.
Tädin mielestä ei ollut
kaikki hyvin.
Mä vihasin ja edelleen
oon katkera, vaikka
kaikki nyt on paremmin.

Mun sisko oli jotain 3 vee
ja itekki iha kakara viel.
Silti padat porisi ja puhtaat
vaatteet hommasin,
nukkumaan laitoin ja
kielsin tappajahaita tsiikaamasta.

Kunnes sossutädit tuli,
haki ja vei pois.
Tädin mielestä ei ollut
kaikki hyvin.
Mä vihasin ja edelleen
oon katkera, vaikka
kaikki nyt on paremmin.

Ekaks se oli "vaan"
arjen jälkeen ja sit
tuli se vitun pitkä joulu.
Pyhät hais viinalt ja
rööki hais sisällä.
Mut mitä vittuu siit
olihan meil kinkkuu
ja radiosta tuli sentään
ihan hyvää viisuu.

Kunnes sossutädit haki
meidät kauas pois.
Ne sano että normaalii
ei oo kattoo ku äiti juo,
eikä myöskään sitä
et isä oli paskat housus.

Sit tuli se perjantain,
normaalisti kouluun ja
koulust kotiin.
Äiti ja isi oli vaan
alottanu jo eilen,
eikä sisko hoitoon päässy.
Kotona kävin, kissat vaan siel,
päätin lähtee ettii siskoo himaa.
Naapuristahan se löyty ja
äiti itkien kerto viestiä.

Kunnes sossutädit tuli
kyttien kanssa.
Mä yritin miettii ainoastaan
pakokeinoo.
No eihän se onnitunu meidät
väkisin vietiin, mä
aattelin et tää maailmanloppu on.
Katoin itkevää äitii liikkuvast autost,
enkä ite henkee saanut, halusin
vaan kuolla, mut en voinut jättää mun
pikkusiskoo...


http://www.youtube.com/watch?v=Gs6zgqZl2uQ&playnext=1&list=PLkPre5w81rGkVxqz9XE45uawbyQLueb6k&feature=results_video

San Francisco

Oi miksi? Miksi sääli-itku-angsti kännit tuli takaisin pitkän ajan jälkeen?
Hirveän pitkän ajan jälkeen taas viime lauantaina kävi niin kuin en haluaisi käyvän. Vollotin tyhjää ja sekalaista elämääni humalassa baarissa, vaikka tarkoituksena oli pitää hauskaa ja unohtaa arki.
Toivon kovasti, että ensi kerralla toiveeni toteutuisi ja osaisin taas pitää itseni kasassa sekä todella hauskaa.

Viime keväänä meillä oli työporukan kanssa virkistyspäivä Saukkolassa. Päivään kuului mm. ralliautoilua ja sauna sekä palju kera alkoholijuomien. Tapasin tänä virkistyspäivänä ensimmäistä kertaa meidän uuden asentajan ja enköhän iskenyt silmäni heti häneen. Silloin vielä seurustelinkin.
Kun päivän "viralliset" osuudet olivat ohi ja pääsimme saunomaan ja nauttimaan jääkaapin antimista huomasin, että kiinnostukseni ei välttämättä ollut yksipuolista. Juttelimme monista asioista yhdessä paljussa sekä saunassa ja epäselväksi ei käynyt, etteikö hän olisi ollut yhtään kiinnostunut minusta.
Joka tapauksessa tämän päivän ja illan jälkeen emme montaan kertaan tavanneet hetkeen, sillä työskentelimme eri toimipisteissä.

Kesän astuessa kuvioihin ja minun ollessani sinkkuna jälleen, hän siirtyi muutamaksi päiväksi minun toimipisteeseeni tuuramaan toista asentajaa. Hänen käyttätymisensä oli muuttunut kiinnostuneemmaksi minusta verrattuna muutamaan kertaan, jolloin olimme nähneet virkistyspäivän jälkeen. Hän selvästi flirttaili. Ihmettelin miksi, koska hänhän seurusteli.

Noin reilu kuukausi tämän jälkeen olin viimeistä viikkoa töissä ja jäin yhtenä iltana hieman myöhempään töihin "hengailemaan", vaikka työaikani oli jo virallisesti aikoja sitten päättynyt. Hän tuli käymään toimipisteessäni.
Silloin selvisi, että hän oli eronnut ja siitäkin oli aikaa jo reilut 2 kuukautta...

Reilu viikko sitten hän tuli ensimmäistä kertaa juttelemaan minulle facebookissa. Se oli ihme ja arvaa oliko tämän naisen jalat viety alta...
Sinä samana viikonloppuna olimme kaveriporukan kanssa ulkona kantapaikassamme. Sinä iltana hän tuli asentaja ystävineen samaan baarin. Miksi? He kuitenkin asuvat kaikki Helsingissä ja tulevat Koivukylään, räkäseen "yökerhoon". Oi miksi?

Viikko sitten perjantaina meillä oli töissä uuden toimipisteen avajaiset. Sain hänet ylipuhuttua osallistumaan niihin, muuten hän olisi lähtenyt Seinäjoelle. Iltaan tietysti kuului alkoholi (niin kuin aina :D), mutta hän ei juonut vaan oli kuskina. Kun hän ja muut hänen ystävä asentajansa olivat lähdössä baariin, hän pyysi minua mukaan, totta kai lähdin. Baarissa toinen hänen asentaja ystävistään kertoi, että "hän" puhuu minusta jatkuvasti ja on hirveän kiinnostunut minusta. Jäin ajattalemaan asiaan enemmän, mutta hänen käytöksensä ei ole enää vain niin selvää, jotta hänestä huomaisi sen, että hän on minusta kiinnostunut.

Seuraavana iltana päätimme lähteä kaveriporukan kanssa uudestaan tuulettumaan. Menimme samaan baarin kuin perjantainakin eli meidän kantapaikkaamme. Hän tuli sinne taas, mutta nyt jonkun tytön kanssa kanhdestaan. Miksi? Miksi kaikista baareista just samaan missä hän tietää, että vietän useimmat baari-iltani?

Jos jollakin on vastauksia , pliis kertokaa :( 

Työharjoittelu. Yök, Yök, Yök. Ja vielä kerran yök. Haluan takaisin korjaamolle. Onneksi muutaman viikon päästä on korjaamon pikkujoulut, ruotsinlaivalla ;) 

Näin ihanaa unta viime yönä, toivottavasti se toteutuisi, viimeistään vaikka siellä pikkujouluristeilyllä. =) 

Perjantai 13

Voiko tänään mikään mennä hyvin? Ei varmaan.
Jäin tänään kiinni isälleni siitä, että olen lähdössä Alanyaan. Tosin hän ei henkilökohtaisesti maininnut asiasta minulle mitään. Olin vahingossa jättänyt lentolippuni auki koneelle töissä. Oma vika siis.

Ystäväni pyysi minua varamaan lentoliput samaisille lennoille millä minä itse olen menossa. Onnistuin ryssimään tämänkin asian. Lähtöpäiväksi hänelle tuli 29 vaikka piti olla 28. Tämän vuoksi meille molemmille tuli hirveästi lisätöitä. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH.

Minulla on ollut B-luokan ajokortti nyt reilut 8 kuukautta. Vielä kertaakaan en ole onnistunut kolaroimaan omaa/toisen autoa kahden auton kolarissa, mutta monia lähellä piti tilanteita on käynyt useita. Tänään listaan kerty 1 kerta lisää..

Jälleen lähdin vehtailemaan yhden rentun kanssa. Aina edellisten renttujen kanssa on käynyt niin, että minä olen ollut se kolmas pyörä. Nyt en todellakaan ole varma monesko pyörä olen.  Liikaa nimiä, enkä oikeaa järjestystä tiedä. Perkele. Melinda, Rach, Cornelia, Pernilla, Linda jne.
Silti se jaksaa uskotella, että olisin se #1.

Joni, ihmiset on hulluja, mitä vittua!

 

 

Odottamista odottamisen perään

Viime kerrasta on jälleen hirveen pitkä aika. Monta viikkoa on ollut mielessä kirjoittaa taas ajatuksia, mutta inspiraatio on puuttunut. Yhtenä päivänä oli, mutta huonoksi onnekseni en ollut koneen äärellä ja illalla kotona inspiraatio oli jälleen kadonnut. Mutta nyt tänään, tänään päätin, että otan itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan. Olisi se sitten täysin puuta heinää.

Viime keväänä minun piti valmistua lähihoitajaksi. Valitettavasti monien mutkien vuoksi en valmistunutkaan. Huhtikuussa minulle tehtiin henkilökohtainen valmistumissuunnitelma. Sovimme ryhmänohjaajan kanssa, että tekisin tehtävät ennen lukuvuoden loppua, jotta voisin heti uuden vuoden alkaessa aloittaa viimeisen työharjoittelun. Näin ei kuitenkaan käynyt. Lähes kaikki tehtävät on tekemättä ja työharjoittelu paikasta ei ole tietoakaan. Ja nyt eletään jo syyskuuta..
Mennyt kesä oli erittäin tapahtuma rikas niin huonoin kuin hyvineen tapahtumineen. Katse on tällä hetkellä täysin tulevaisuudessa ja itsensä maanpinnalle pudottaminen on mahdotonta. Kuinka saisin itseäni niskasta kiinni? Minulle myönnettiin lisä opiskeluaikaa joulukuuhun saakka. Sen jälkeen on lähes mahdotonta jatkaa siitä mihin olen jäänyt. Jos haluan valmistua, nyt on saatava aikaseksi jotakin.

Äitini on viime aikoina arvostellut jyrkästi minua ihmisenä. Päätin omistaa hänelle erään kappaleen, lähinnä kertosäkeen. Kuuntele ihmeessä :). Kuulin tämän kappaleen ensimmäisen kerran kun tulin toiseksi edellisen kerran Alanyasta, heti arjen alettua, se kolahti välittömästi.

Pakko kertoa teille se mitä en ole kertonut edes isälleni vielä. Joulukuun 28. minä lähden Alanyaan. Palaan takaisin Suomeen 15. helmikuuta. :) Olen onnellinen nyt.

Huutonaurua, siideriä joulukaktuksessa, pihvit yön mikrossa, pettämistä monta kertaa, kusettamista, pelkoa menettämisestä, ongelmat pankkitunnusten kanssa, ylimääräiset kilot, bisnes, mädät omenat, kuristaminen syyttä, itsensä kadottaminen. Siinä lyhyesti viime aikaisia tapahtumia.

 



Meri

Kun kärsin ja kaipasin

ja tahdoin rakastaa

en tiennyt vielä

miten kärsii ja kaipaa se

joka tahtomattaan rakastaa

- Tommy Tabermann

Seni Seviyorum. 

Rakastu räppäriin

Mökkielämästä sateiseen arkeen

Missä on kesä!? Perkele, ihan kuin uisin jääpalojen seassa!
Nämä olivat ensimmäiset eiliset sanani kun päätin heittää talviturkkini menemään Röllirannan järvessä.
Vesi oli +11 asteista ja tuntui kuin olisi uinut talvipakkasessa jäätyneessä lätäkössä. Nyt on kuitenkin yksi kesän tärkeä rituuali tehty. Olen ylpeä itsestäni.

Jokainen nuori odottaa varmasti sitä, kun maaginen päivä koittaa ja ikää on mittarissa 18. Oma maaginen päiväni on eletty noin puoli vuotta sitten. En silti koe olevani aikuinen. Onko se väärin? Asun edelleen kotona. Opiskelut on kesken. Työskentelen isäni firmassa. Ajan isäni ostamalla autolla ja hänen ansiosta myös ajan.
Toisin sanoen elän edelleen kuin olisin alaikäinen lukuunottamatta autoa. Viime päivinä olen miettinyt, että olispa mahdollisuus, että voisi mennä ajassa taaksepäin, jotta voisin oikeasti olla se alaikäinen.
Haluaisin kyllä ottaa enemmän vastuuta omasta elämästä muuttamalla pois kotoa, mutta tällä hetkellä se ei ole taloudellisesti mahdollista.

Ikävöin aikaisempaa kaveriporukkaani. Monet kaverini ovat muuttuneet ja koen olevani yksinäinen. Ihmiset jotka ovat olleet aiemmin olleet joko tuntemattomia taikka vain hyvän päivän tuttuja ovat ottaneet paikkansa uudessa piirissä, johon mielestäni en kuulu. Tunnen itseni erittäin hyväksikäytetyksi. Ehkä olen ilkeä jos pyydän rahaa henkilöltä, joka on kyytiä vailla. Ehkä minä olenki se kaiken pahan alku ja juuri, joka on ajanut itse itsensä tähän tilanteeseen.

UUDISTUS!

Heipä hei pitkästä aikaan! Kevät on ja kesä pian täällä! Ihanaaaaa =)
Elämä ei ole tällä hetkellä hassunpaa; töitä on ja ehditty jopa lomailemaan. Tosin, koulu jäi vähän kesken enkä valmistukkaan nyt vaan vasta syksyllä :/ Toisaalta olen ehkä enemmänki helpottunut kuin pettynyt :D

Viimesen kahden kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Esimerkiksi lähdin Saksaan työssäoppimaan viideksi viikoksi, mutta viikon jälkeen palasin takaisin... Osa syy paluu oli ehkä se, että koin Saksan vastenmieliseksi maaksi, eihän siellä lehmänpaskan hajussa kukaan olisi jaksanut olla, haha. Sen kunniaksi lisään muutaman kuvan reissulta:

Ensimmäisessä kuvassa on tyypillisiä maisemia Kemptenin kaupungista. Aurinkoista oli, mutta sumuista. Lämmintä noin +15 astetta.
Toisessa kuvassa on löytöjä erään kirkon rauniosta tai jostain sellaisesta. Oma englanninkielen taitoni ei ole niin hyvää, että voin sanoa varmaksi mistä kallot on peräsin. :D
Kolmannessa kuvassa komeilen itse, pakollinen turistikuva...
Neljännessä kuvassa kaupunkimaisemaa Kemptenistä.
Viidennessä kuvassa on Saksalainen sosiaali- terveysalan oppilaitoksen sisääntulorappuset sekä koulun nimi. Saksassa ei ole Lähihoitaja nimikkeellä olevaa ammatti, mutta samoja asioita he opiskelivat tuolla koulussa kuin minä täällä Suomessa.
Kuudennessa kuvassa Saksalaista yöelämää pikku kaupungissa ;)

Siinä oli pieni silaus minun "pitkästä" Saksan reissusta... Nyt oikeisiin asioihin eli ikävään...

Nyt minulla ei ole ketään henkilöä ikävä vaan paikkaa, jossa tunnen eläväni. Monet, jotka minut tuntevat, todennäköisesti  tietävät mistä puhun.. ;) Seuraavana on kuva-arvoitus: Mihin paikkaan minulla on ikävä?

Ja oikea vastaushan on: ALANYA

Tosiaan, ikävä on ja suuri sellainen. Viime kesä tuli kuitenkin kyseisessä paikassa vietettyä. Monet itkut ja naurut koettu. Tällä hetkellä on niin epävarma olo, että pääsenkö edes sinne kahdeksi viikoksi, sillä en ole matkaa vielä varannut. Odottelen tässä jos saisin joltain kaverilta varmistuksen pääseekö joku lähtemään mukaan, että ei yksin tarvitsisi lähteä.. Innolla ootellen, toivottavasti ei tarvitsi jäädä rannalle ruikuttamaan. 

Seuraavaksi ajattelin linkittää muutaman kappaleen jos joku vaikka haluaisi päästä Alanyamaiseen tunnelmaan. :D 

http://www.youtube.com/watch?v=BBJ3ejo6iOY

http://www.youtube.com/watch?v=2Ui_MVLPRS4&feature=my_liked_videos&list=LLnzrpb3S3x0WglKCZA0eyLA

http://www.youtube.com/watch?v=zoMYU_nOGNg&ob=av3e

http://www.youtube.com/watch?v=nX1VeFBo9AQ

http://www.youtube.com/watch?v=t7YrlTUhP4U

http://www.youtube.com/watch?v=pIOOwhmkoLo

http://www.youtube.com/watch?v=Tl7fGwLJMUI

Palkkalaskelmaa odotellessa... ;)

"Olet parasta mitä minulle koskaan on tapahtunut"

Kun mä näin sut ekan kerran

Olin varma että sua beibe en saa
Mun elämääni
Ja siellä pysymään
En sulta tule näitä kysymyksii kysymään
Riitänkö mä sulle
Ihan varmasti
Mä lupaan olla kiltti ja yritän parhaani
Että sulla olis hyvä olla siinä
Mä en lähe pois, mä pysyn aina vierelläsi

Yhdessä kuljetaan pitkin maailmaa
Ja tämä rakkaus meitä johdattaa
Mul ei oo paljon mitä voin antaa
Esteden yli lupa sut kantaa suojaan

http://www.youtube.com/watch?v=2yWvJ2JdDg0

Elämäni sankari,
sinä muistit mua
porttikongin suojassa
kelpaa rakastua
Elämäni sankari,
on hyvä levähtää
huuliltasi henkoset
sain muistoja se on tärkeää

http://www.youtube.com/watch?v=NzXRLsvtje8

Mut sun tuki ja toivo, auttoi mua jatkamaan
ja sen takii rupesin sanoja vaan hautomaan
Nyt oon näin pitkällä, etkä oo enää vierellä
ajattelin et onko mullakaan tällä tiellä
oikeutta olla, mietin mitä tekisit ja haluisit
nyt hymyilen: sä antaisit toivoo ja tukisit

Vieläkin toivon et joskus me viäl tavataan

vieläkin, aleksi, vieläkin sua kaivataan

http://www.youtube.com/watch?v=rl3mZXIROJo

Väärät oli käsitykset suhteen vakavuudesta
Mä tiesin tunteeni, uskoin et tunnet samoin
Uskoin siihen kunnes aloit mun kanssani voida pahoin

löysit jonkun jonka kans koit alkuhuuman uudestaan
Koit ensimmäisen halauksen, ensimmäisen suudelman
Ja tiedän et se tuntuu oikeelta ja hyvältä

Että joskus viel näet et sul oli käsissäs kultaa
Ja heitit sen vaan menemään, hautasit sen multaan

Oon saanu paljon haavoi mut ne onneks myös kasvattaa

Sillon tarvit niitä jotka auttaa sut taas jaloillesi
Pitää sut kasassa ja asettaa sut aloillesi
Muuten oot vaan loppuun asti täysin ymmälläsi
Kunnes päätät luovuttaa ja kiedot köyden kaulas ympäri

Paljon sä mua satutit ja paljon sä mua loukkasit
Paljon henkisesti petit, paljon valehtelit
Mutta kaikest huolimatta sä et pystyny tappamaan
Sitä mikä pysyy

Kiitos siitä kaikesta mitä sä annoit mulle
Kiitos siitä kaikesta mitä mä sain antaa sulle
Kiitos jokaisesta sodasta ja jokaisesta rauhasta
Jokaisesta itkusta, jokaisesta naurusta
Kiitos hetkist jolloin vihasin mut silti rakastin
Ja joka hetkest vaatteis ja joka hetkest alasti
Kiitos jokaisesta hetkest, jonka olin kanssasi
Mielessäni tuut oleen ain' matkallani kanssani

http://www.youtube.com/watch?v=-mNCjCWxmDw&feature=BFa&list=FLnzrpb3S3x0WglKCZA0eyLA&lf=plpp_video

Vuoden ensimmäinen

Niin, näin, noin, joo, ei, ai, aha, ookoo. En jaksa.

Paljon sain aikaan, paljon sain muuttumaan, silti mikään ei tunnu hyvältä tai samalta

sinusta saatika minusta.

Oon valitettavasti joutunut jo aikaisemmin toteamaan, että hyvän ystävän voi menettää uusien suhteiden taikka kuvioiden vuoksi. Niin on jo tapahtunut, kahdesti. Olen pahoillani.

Ymmärsithän, että myös minä yritin, mutta väsyin, väsyin yrittämiseen. Kun itse vihdoin huomasit mitä oli jo tapahtunut ja itse yritit, olin jo ehtinyt unohtaa sinut, almost.

Älä tee enää valintoja minun vuokseni, sillä on parempi, että pystyt pitämään itsesi kasassa sekä uudet suhteesi.

Syö, juo, nuku, nauti, rakastele, juhli. Muista elää.

Mutta me, meitä ei valitettavasti enää ole, ehkä ensi elämässä.

Olet silti aina sydämessäni.

Kun hetken vain sut pitää saan ja unohtaa..

En pystynyt tätä tän henkilökohtaisemmin sanomaan.

Yhden illan varietee

Yhtenä iltana kaverukset Emmi ja Krista lähtivät miesjahtiin. He aloittivat illan Kristan luona ja jatkoivat siitä lähibaariin.

Ilta sujui mukavasti ja iltaa istumaan tuli mukaan Kristan tuttava Miika.

Illan ollessa jo pitkällä Emmi lähti yksin tupakalle baarin ulkopuolelle. Emmin ollessa yksin, häntä lähestyi hieman vanhempi ulkomaalainen mies, joka halusi tehdä tuttavuutta.

Kuitenkin baarin ulkopuolella oli sen verran melua, että he siirtyivät hieman sivummalle juttelemaan. Miehellä ei ollutkaan mielessä pelkästään juttelu, vaan hän halusi suudella Emmiä.

Emmi suostui siihen, mutta mies halusi enemmän. Emmi vastasi kieltävästi, mutta mies jatkoi yrittämistä väkisin. Emmi sanoi monesti lopeta, lopeta en halua, haluan mennä sisälle, kaverini odottaa. Mies ei kuitenkaan lopettanut ja yritti edelleen väkisin riisumalla Emmiä sekä itseään.

Emmi ei kuitenkaan antanut periksi ja alkoi käyttäytymään miestä kohtaan väkivaltaisesti ettei mies raiskaisi häntä. Emmin onnekseen hän oli sen verran vahva, että hän pääsi kyynel silmissään karkuun.

Emmi meni takaisin baariin Kristan ja Miikan luo. Emmi ei saanut henkeä. Hän meni suoraan Kristan luo ja halasi häntä itkien. Krista kysyi mikä oli hätänä ja Emmi kertoi mitä oli tapahtunut.

Krista kuitenkin käyttäytyi Emmiä kohtaan väliinpitämättömästi ja jatkoi omaa juttuaan Miikan kanssa.

Niin Emmi jäi taas yksin ja lisäksi vielä tämän tarinan kanssa.

Onnellinen auton omistaja

Tänään tapahtui kummia. Isi soitti ja sanoi, että oli ostanut minulle auton.

Asia oli kyllä tiedossa, mutta olin silti aivan ällikällä lyöty.

Jos en kerta muuten saa olla onnellinen, saanko olla edes hetken onnellinen auton omistaja vai ajatellaanko minusta, että raha ja mammona voi ainostaan tehdä minut onneliseksi?

Oon monta kertaan kuullut ihmisten sanovan: "Miehiä tulee ja menee, mutta tosi kaverit pysyy" tai "Kavereita ei ole koskaan liikaa". Ennen pidin kumpaakiin lausahdusta todella järkeen käypänä, mutta viime aikoina mieleeni on putkahtanut omat versiot näistä:

- Kavereita ei tosiaan voi olla liikaa, mutta onko kukaan heistä aitoja kavereita?

-Jos kerta miehiä tulee ja menee, eikö myös tosi kavereita tulla ja mennä?

Hän oli hetken minun kokonaan. En kuitenkaan ansainnut häntä. Olin idiootti sekä itsekäs.

Nyt hän ei ole enää minun kokonaan. Yritän taistella hänestä kuin metso. Jos joskus menetän hänet kokonaan, lupaan, että tulette kumpikin katumaan sitä.

Yks päivä olin shoppailemassa ja olin eräässä kaupassa sovittamassa vaatteita. Sitten meni hermot ja olin tosi turhautunut, rukoilin. MINÄ RUKOILIN. no huh huh.

Oikeesti tuntuu niin pahalta, en vaa saa puettuu sitä sanoisksi saatika sanottua sitä sinulle.

BUSTED ;)

=))

i dont care what people think about you, i just want you to be my own!

Pikku zorrot, pikku prinsessat, kohta aikuisiksi kasvavat

Ne kostaa, et sydäntä voi niiltä ostaa.

Nyt ois monessa asiassa parantamisen varaa. Tiedoksi mä oon jo yrittäny kaikkeni, enää en jaksa, joten teidän vuoro KAVERIT.

-Sitä lohtuahan saa toki muiltakin, enhän mä oo ku aina yrittäny olla vierellä

-Paskan puhumista on monenlaista

-Ystävyys on moninaista

-Luottamus pitäisi olla molemminpuolista

-Huoraaminen on likaista

-Satuttaminen toisen tuhoamista

-Vittuilun A&O, osaa se

-Sydäntäraastavat biisit, kuuntele ne ihan ku et ois kuunnellu niitä

-Älä jätä ulkopuolelle vaan sano suoraan, aina ei ole pakko olla kaikkien kaveri

-Kiljumista voi harrastaa myös yksin

Olen pahoillani

Mä eristäydyn.

Oon kauhea juoruakka.

Mulla on paljon parempi olla jossain muualla kuin Suomessa.

Klikkaileppas tästä ihan huviksesi.

Syyskuun inspiraatio

Paluu arkeen, joka meinaa myös sitä, että minä olen palannut blogini ääreen. Lupaamani paluu elokuussa ei näyttävästi toteutunut, mutta hiljaa hyvä tulee...

Koulu alkoi jo muutama viikko sitten, niin iloisissa kuin surullisissa merkeissä. Kesä loppui, aivan uusi luokka ja viimeinen vuosi. Tämä siis tarkoittaa, että aikamoista tunne mylläkkää on tiedossa. Sen lisäksi, että normikoulu alkoi pääsin aloittamaan autokoulun, saa nähdä milloin on kortti taskussa ;)

Tämän syksyn/talven/kevään tavoitteena olisi tänne blogiin raapustella muutakin kuin vaan mitä tänään tein, mitä tänään tunnen jne. Ajattelin alkaa julkaisemaan aina silloin tällöin pientä tarinaa, joka saa jatkoa joka uudella julkaisu kerralla. Toisin sanoen tarina ei lopu koskaan ;) Saa nähdä pysynkö tavoitteessani.

MAAILMAN TOISELLA PUOLEN

Enni ja Ronja olivat tunteneet jo kauan toisensa. Kesä oli juuri alkamaisillaan ja heidän yhteinen matka lähestyi Alanyaan.

ENSIMMÄINEN ILTA

Enni ja Ronja olivat juuri astuneet lentokoneesta ulos. Ilma oli kuuman kostea niin kuin aina ennenkin. Monen kuukauden odotus oli juuri päättynyt, he olivat saapuneet Turkkiin, Antalyan lentokentälle. He muistivat täysin edelliset reissut ja olivat iloisin sekä jännittynein mielin matkassa.

Tytöt kiirehtivät kovaa vauhtia passin tarkastukseen eikä kestäneet siellä ollutta jonoa. Sieltä päästyään he menivät pikaisesti vessaan ja lopuksi hakemaan laukkuja. Heidän onnekseen laukut olivat ensimmäisten joukossa eikä heidän tarvinneet kärsiä enempää nikotiini tuskissa savuttoman lentokentän sisällä. Tytöt lähtivät ulos. He tunnistivat saman Burger Kingin ulkopuolella ja samat matkaoppaat jotka olivat heitä vastassa, mikään ei ollut muuttunut viime kesästä. Tytöt päättivät polttaa vielä tupakat, jonka jälkeen heillä oli jo kiire bussille. Vielä heillä oli edessä 2 tuntia istumista, jonka jälkeen he pääsisivät elämään omaa elämäänsä täysin erilaisessa maailmassa.

Bussi matka sujui joutuisasti. Tuttu pysähdyspaikka oli puolessa välissä ja siellä odottelikin jo kauan haaveiltu sininen Lark. Tytöt kävivät huoltoasemalla ostoksilla, ostivat askit tupakkaa ja 4 pulloa meloni Breezeriä. Sen jälkeen he siirtyivät ulos kebabin tuoksuun, polttivat tupakat ja avasivat breezerit. Jälleen he olivat askeleen lähempänä Alanyan elämäntapoja. 15 minuutin tauko oli päättynyt ja tunnin kuluttua he olisivat vapaita, perillä Alanyassa. Bussi matka jatkui.

Enni oli kovin kiireinen koko bussimatkan ajan. Hänen poikaystävänsä Maha oli yrittänyt tavoitella häntä joka hetki. Häntä kiinnosti missä he olivat ja kuinka kauan heillä vielä kestäisi Alanyaan. Enni ja Maha olivat sopineet jo aikaisemmin, että he tapaisivat heti ensimmäisenä iltana, vaikka menisi kuinka myöhään.

Puolen yön aikaa Enni ja Ronja olivat hotellilla. Hotelliin kirjautuminen tapahtui nopeasti ja tytöt pääsivät nopeasti lähtemään. Heidän suunnitelmana oli lähteä Mahan ja Velin mukaan iltaa istumaan. Tytöt odottivat hotellin ulkopuolella poikia, kunnes Maha otti yhteyttä Enniin. Hän kyseli tarkempia ohjeita hotellille ja 15 minuutin kuluttua pojat olivatkin jo hotellilla. Enni ja Maha vaihtoivat iloisia katseita ja suutelivat, Enni oli ikionnellinen mikään ei olisi voinut pilata hänen iltaansa. Koko porukka lähti yhdessä kävelemään Alanyan valaistuja katuja. Heidän määränpäänä oli mennä hotellille ja ottaa muutamat oluet. He istuivat yhdessä hotellilla, mutta Ronjasta oli kiusallista istua siellä, joten illanistujaiset päättyivätkin yllättävän nopeasti.

Pojat lähtivät saattamaan Enniä ja Ronjaa takaisin hotellille, kunnes matkan varrella tytöt kokivat odottamattoman yllätyksen; viime kesästä tuttu Asis tuli kadulla vastaan, jolloin tytöt olivat erittäin iloisia nähdessään hänet ja he halusivat vaihtaa kuulumisia. Ensimmäisen hellon jälkeen Veli raivostui ja sanoi; "Älkää enää koskaan tehkö näin, Asis on huono ihminen". Tyttöjen ilmeet muuttuivat aivan päinvaistaisiksi ja he olivat erittäin hämmentyneitä. Matkaa oli hotellille enää muutama minuutti ja matka taittui kiusallisissa merkeissä. Matkan aikana kukaan ei sanonut sanaakaan, varsinkin Enni ja Ronja olivat hyvin ihmeissään. Kun he saapuivat hotellille, tytöt hyvästelivät pojat, jonka jälkeen he menivät huoneeseen mielenkiintoisissa mielentiloissa.

Enni ja Ronja jatkoivat iltaa istumalla parveekkeella ja puimalla illan tapahtumia. He olivat erittäin hämmentyineitä ja päättivät lähteä aamulla selvittelemään asiaa. Heidän tavoitteena oli löytää Asis, ehkä hän kertoisi totuuden, tosin tytöillä ei ollut aavistustakaan mistä Asiksen löytäisi, edes mistä aloittaa saatika mitä huominen toisi tullessaan...

Siihen päättyi ensimmäinen pätkä aloittamaani tarinaa. Saa nähdä milloin saa jatkoa ;)

Klikkaa tästä niin pääset kuuntelemaan illan biisin :)

Tahdon rakastella sinua

Viime bloggauksesta onki jo aikaa vierähtänyt ja nytkään ei oo oikee mitää inspistä kirjoittaa.

Hmmm, kesäloma alko lauantaina ja mun toinen jalka on kovaa vauhtia jo menossa Alanyan suuntaan, nimittäin lähtöön ei ole enää kuin 3 ja puoli päivää :)). Siitä tulikin mieleen, että mun bloggaaminen taitaa jäädä nyt kahdeksi kuukaudeks tauolle ton mun reissun takii, mut pyrin jatkamaan sitä taas elokuun puolella.

Ihmiset huomio! Muistakaa kertoa ja näyttää kaikille välittämillenne ihmisille aina, että välitätte heistä, sillä jopa seuraava päivä voi olla viimeinen hänen kanssaan...

Rakas sisko,

en ole ainut ollut paras mahdollinen sisko,

mutta mä oon sun ainut sisko.

Ajattelen sua usein ja oot tosi tärkee mulle.

Sä et useestikkaan oo mikää maailman kivoin,

mut silti mä nyt ja aina välitän ja rakastan sua.

Nyt meille tulee vähän välimatkaa,

mut silti pystytää pitämään yhteyttä,

vaikka kilometrejä on välillämme tuhansia.

Elokuussa tavataan ja silloin myös halataan,

sekä juhlitaa sun vuosia numero 11.

Neea siskolle, joka on onneksi vielä täällä mun kanssa. :)

Faija anna mun ajaa mökkitie, lupaan että saunaan vettä vien

Moi, Mahsum on kertonu mulle ja mun kaverille Jennille jo monta kertaa kahden päivän aikana, et sil on suomalainen tyttöystävä ja sen nimi on Evelina, nii hei, mikä sun nimi on? AI, nyt mä puhun Mahsumin tyttöystävän kaa, vähän kiva tutustutaaks?

Aika hämmentävä puhelu eilen. Ekaks juttelin Mahsumin kanssa ja yhtäkkii muuttuu kieli suomeks ja ihminen on suomalainen nainen. Ensimmäisenä mulle tulee mieleen pienessä tuiskeessa, että tää tyttö on Mahsumin uus tyttöystävä. Mut eihän se ollukkaa, ku kuulema mä oon, interesting. Viimekshän mä olin tyttö, jolta löytyy rahaa ja mammonaa sekä alakerta ;).

Miks valinnat on tehty niin vaikeiks yleensä? Tänään mä en todellakaan osannut valita yhtään mitään. En ees sitä haluunko mennä takas saunaan... se ei kuitenkaan oo sen kummallisempi valinta, mut nyt pitäis valita suljenko Mahsumin mun elämästä pois? Se jaksaa vaan jauhaa joka kerta samaa asiaa, enkä mä ees jaksa kuunnella sitä, mut silti mä odotan sen näkemistä. Hankala päätös, täytyy myöntää. On se jännä ku ei tiedä mitä haluaa. Ehkä olis helpompaa unohtaa ja lähtee Alanyaan ku on alotettu aivan puhtaalta pöydältä. JOS nyt ees pääsee lähtee hemmetin tulivuorten vuoksi..

PS. ÄLÄ koskaan siis KOSKAAN edes vahingolla kutsu mua EVA:ks.. Se on sama asia ku pitäisit mua sveduna..