maanantai 15. lokakuuta 2012

San Francisco

Oi miksi? Miksi sääli-itku-angsti kännit tuli takaisin pitkän ajan jälkeen?
Hirveän pitkän ajan jälkeen taas viime lauantaina kävi niin kuin en haluaisi käyvän. Vollotin tyhjää ja sekalaista elämääni humalassa baarissa, vaikka tarkoituksena oli pitää hauskaa ja unohtaa arki.
Toivon kovasti, että ensi kerralla toiveeni toteutuisi ja osaisin taas pitää itseni kasassa sekä todella hauskaa.

Viime keväänä meillä oli työporukan kanssa virkistyspäivä Saukkolassa. Päivään kuului mm. ralliautoilua ja sauna sekä palju kera alkoholijuomien. Tapasin tänä virkistyspäivänä ensimmäistä kertaa meidän uuden asentajan ja enköhän iskenyt silmäni heti häneen. Silloin vielä seurustelinkin.
Kun päivän "viralliset" osuudet olivat ohi ja pääsimme saunomaan ja nauttimaan jääkaapin antimista huomasin, että kiinnostukseni ei välttämättä ollut yksipuolista. Juttelimme monista asioista yhdessä paljussa sekä saunassa ja epäselväksi ei käynyt, etteikö hän olisi ollut yhtään kiinnostunut minusta.
Joka tapauksessa tämän päivän ja illan jälkeen emme montaan kertaan tavanneet hetkeen, sillä työskentelimme eri toimipisteissä.




Kesän astuessa kuvioihin ja minun ollessani sinkkuna jälleen, hän siirtyi muutamaksi päiväksi minun toimipisteeseeni tuuramaan toista asentajaa. Hänen käyttätymisensä oli muuttunut kiinnostuneemmaksi minusta verrattuna muutamaan kertaan, jolloin olimme nähneet virkistyspäivän jälkeen. Hän selvästi flirttaili. Ihmettelin miksi, koska hänhän seurusteli.

Noin reilu kuukausi tämän jälkeen olin viimeistä viikkoa töissä ja jäin yhtenä iltana hieman myöhempään töihin "hengailemaan", vaikka työaikani oli jo virallisesti aikoja sitten päättynyt. Hän tuli käymään toimipisteessäni.
Silloin selvisi, että hän oli eronnut ja siitäkin oli aikaa jo reilut 2 kuukautta...

Reilu viikko sitten hän tuli ensimmäistä kertaa juttelemaan minulle facebookissa. Se oli ihme ja arvaa oliko tämän naisen jalat viety alta...
Sinä samana viikonloppuna olimme kaveriporukan kanssa ulkona kantapaikassamme. Sinä iltana hän tuli asentaja ystävineen samaan baarin. Miksi? He kuitenkin asuvat kaikki Helsingissä ja tulevat Koivukylään, räkäseen "yökerhoon". Oi miksi?

Viikko sitten perjantaina meillä oli töissä uuden toimipisteen avajaiset. Sain hänet ylipuhuttua osallistumaan niihin, muuten hän olisi lähtenyt Seinäjoelle. Iltaan tietysti kuului alkoholi (niin kuin aina :D), mutta hän ei juonut vaan oli kuskina. Kun hän ja muut hänen ystävä asentajansa olivat lähdössä baariin, hän pyysi minua mukaan, totta kai lähdin. Baarissa toinen hänen asentaja ystävistään kertoi, että "hän" puhuu minusta jatkuvasti ja on hirveän kiinnostunut minusta. Jäin ajattalemaan asiaan enemmän, mutta hänen käytöksensä ei ole enää vain niin selvää, jotta hänestä huomaisi sen, että hän on minusta kiinnostunut.




Seuraavana iltana päätimme lähteä kaveriporukan kanssa uudestaan tuulettumaan. Menimme samaan baarin kuin perjantainakin eli meidän kantapaikkaamme. Hän tuli sinne taas, mutta nyt jonkun tytön kanssa kanhdestaan. Miksi? Miksi kaikista baareista just samaan missä hän tietää, että vietän useimmat baari-iltani?

Jos jollakin on vastauksia , pliis kertokaa :( 

Työharjoittelu. Yök, Yök, Yök. Ja vielä kerran yök. Haluan takaisin korjaamolle. Onneksi muutaman viikon päästä on korjaamon pikkujoulut, ruotsinlaivalla ;) 

Näin ihanaa unta viime yönä, toivottavasti se toteutuisi, viimeistään vaikka siellä pikkujouluristeilyllä. =) 




tiistai 18. syyskuuta 2012

Perjantai 13

Voiko tänään mikään mennä hyvin? Ei varmaan.
Jäin tänään kiinni isälleni siitä, että olen lähdössä Alanyaan. Tosin hän ei henkilökohtaisesti maininnut asiasta minulle mitään. Olin vahingossa jättänyt lentolippuni auki koneelle töissä. Oma vika siis.

Ystäväni pyysi minua varamaan lentoliput samaisille lennoille millä minä itse olen menossa. Onnistuin ryssimään tämänkin asian. Lähtöpäiväksi hänelle tuli 29 vaikka piti olla 28. Tämän vuoksi meille molemmille tuli hirveästi lisätöitä. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH.

Minulla on ollut B-luokan ajokortti nyt reilut 8 kuukautta. Vielä kertaakaan en ole onnistunut kolaroimaan omaa/toisen autoa kahden auton kolarissa, mutta monia lähellä piti tilanteita on käynyt useita. Tänään listaan kerty 1 kerta lisää..

Jälleen lähdin vehtailemaan yhden rentun kanssa. Aina edellisten renttujen kanssa on käynyt niin, että minä olen ollut se kolmas pyörä. Nyt en todellakaan ole varma monesko pyörä olen.  Liikaa nimiä, enkä oikeaa järjestystä tiedä. Perkele. Melinda, Rach, Cornelia, Pernilla, Linda jne.
Silti se jaksaa uskotella, että olisin se #1.

Joni, ihmiset on hulluja, mitä vittua!
 
 

maanantai 17. syyskuuta 2012

Odottamista odottamisen perään

Viime kerrasta on jälleen hirveen pitkä aika. Monta viikkoa on ollut mielessä kirjoittaa taas ajatuksia, mutta inspiraatio on puuttunut. Yhtenä päivänä oli, mutta huonoksi onnekseni en ollut koneen äärellä ja illalla kotona inspiraatio oli jälleen kadonnut. Mutta nyt tänään, tänään päätin, että otan itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan. Olisi se sitten täysin puuta heinää.

Viime keväänä minun piti valmistua lähihoitajaksi. Valitettavasti monien mutkien vuoksi en valmistunutkaan. Huhtikuussa minulle tehtiin henkilökohtainen valmistumissuunnitelma. Sovimme ryhmänohjaajan kanssa, että tekisin tehtävät ennen lukuvuoden loppua, jotta voisin heti uuden vuoden alkaessa aloittaa viimeisen työharjoittelun. Näin ei kuitenkaan käynyt. Lähes kaikki tehtävät on tekemättä ja työharjoittelu paikasta ei ole tietoakaan. Ja nyt eletään jo syyskuuta..
Mennyt kesä oli erittäin tapahtuma rikas niin huonoin kuin hyvineen tapahtumineen. Katse on tällä hetkellä täysin tulevaisuudessa ja itsensä maanpinnalle pudottaminen on mahdotonta. Kuinka saisin itseäni niskasta kiinni? Minulle myönnettiin lisä opiskeluaikaa joulukuuhun saakka. Sen jälkeen on lähes mahdotonta jatkaa siitä mihin olen jäänyt. Jos haluan valmistua, nyt on saatava aikaseksi jotakin.

Äitini on viime aikoina arvostellut jyrkästi minua ihmisenä. Päätin omistaa hänelle erään kappaleen, lähinnä kertosäkeen. Kuuntele ihmeessä :). Kuulin tämän kappaleen ensimmäisen kerran kun tulin toiseksi edellisen kerran Alanyasta, heti arjen alettua, se kolahti välittömästi.

Pakko kertoa teille se mitä en ole kertonut edes isälleni vielä. Joulukuun 28. minä lähden Alanyaan. Palaan takaisin Suomeen 15. helmikuuta. :) Olen onnellinen nyt.

Huutonaurua, siideriä joulukaktuksessa, pihvit yön mikrossa, pettämistä monta kertaa, kusettamista, pelkoa menettämisestä, ongelmat pankkitunnusten kanssa, ylimääräiset kilot, bisnes, mädät omenat, kuristaminen syyttä, itsensä kadottaminen. Siinä lyhyesti viime aikaisia tapahtumia.

 


keskiviikko 15. elokuuta 2012

Meri

Kun kärsin ja kaipasin
ja tahdoin rakastaa
en tiennyt vielä
miten kärsii ja kaipaa se
joka tahtomattaan rakastaa

- Tommy Tabermann



Seni Seviyorum. 


maanantai 11. kesäkuuta 2012

Mökkielämästä sateiseen arkeen

Missä on kesä!? Perkele, ihan kuin uisin jääpalojen seassa!
Nämä olivat ensimmäiset eiliset sanani kun päätin heittää talviturkkini menemään Röllirannan järvessä.
Vesi oli +11 asteista ja tuntui kuin olisi uinut talvipakkasessa jäätyneessä lätäkössä. Nyt on kuitenkin yksi kesän tärkeä rituuali tehty. Olen ylpeä itsestäni.

Jokainen nuori odottaa varmasti sitä, kun maaginen päivä koittaa ja ikää on mittarissa 18. Oma maaginen päiväni on eletty noin puoli vuotta sitten. En silti koe olevani aikuinen. Onko se väärin? Asun edelleen kotona. Opiskelut on kesken. Työskentelen isäni firmassa. Ajan isäni ostamalla autolla ja hänen ansiosta myös ajan.
Toisin sanoen elän edelleen kuin olisin alaikäinen lukuunottamatta autoa. Viime päivinä olen miettinyt, että olispa mahdollisuus, että voisi mennä ajassa taaksepäin, jotta voisin oikeasti olla se alaikäinen.
Haluaisin kyllä ottaa enemmän vastuuta omasta elämästä muuttamalla pois kotoa, mutta tällä hetkellä se ei ole taloudellisesti mahdollista.

Ikävöin aikaisempaa kaveriporukkaani. Monet kaverini ovat muuttuneet ja koen olevani yksinäinen. Ihmiset jotka ovat olleet aiemmin olleet joko tuntemattomia taikka vain hyvän päivän tuttuja ovat ottaneet paikkansa uudessa piirissä, johon mielestäni en kuulu. Tunnen itseni erittäin hyväksikäytetyksi. Ehkä olen ilkeä jos pyydän rahaa henkilöltä, joka on kyytiä vailla. Ehkä minä olenki se kaiken pahan alku ja juuri, joka on ajanut itse itsensä tähän tilanteeseen.


torstai 17. toukokuuta 2012

UUDISTUS!

Heipä hei pitkästä aikaan! Kevät on ja kesä pian täällä! Ihanaaaaa =)
Elämä ei ole tällä hetkellä hassunpaa; töitä on ja ehditty jopa lomailemaan. Tosin, koulu jäi vähän kesken enkä valmistukkaan nyt vaan vasta syksyllä :/ Toisaalta olen ehkä enemmänki helpottunut kuin pettynyt :D

Viimesen kahden kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Esimerkiksi lähdin Saksaan työssäoppimaan viideksi viikoksi, mutta viikon jälkeen palasin takaisin... Osa syy paluu oli ehkä se, että koin Saksan vastenmieliseksi maaksi, eihän siellä lehmänpaskan hajussa kukaan olisi jaksanut olla, haha. Sen kunniaksi lisään muutaman kuvan reissulta:









Ensimmäisessä kuvassa on tyypillisiä maisemia Kemptenin kaupungista. Aurinkoista oli, mutta sumuista. Lämmintä noin +15 astetta.
Toisessa kuvassa on löytöjä erään kirkon rauniosta tai jostain sellaisesta. Oma englanninkielen taitoni ei ole niin hyvää, että voin sanoa varmaksi mistä kallot on peräsin. :D
Kolmannessa kuvassa komeilen itse, pakollinen turistikuva...
Neljännessä kuvassa kaupunkimaisemaa Kemptenistä.
Viidennessä kuvassa on Saksalainen sosiaali- terveysalan oppilaitoksen sisääntulorappuset sekä koulun nimi. Saksassa ei ole Lähihoitaja nimikkeellä olevaa ammatti, mutta samoja asioita he opiskelivat tuolla koulussa kuin minä täällä Suomessa.
Kuudennessa kuvassa Saksalaista yöelämää pikku kaupungissa ;)

Siinä oli pieni silaus minun "pitkästä" Saksan reissusta... Nyt oikeisiin asioihin eli ikävään...

Nyt minulla ei ole ketään henkilöä ikävä vaan paikkaa, jossa tunnen eläväni. Monet, jotka minut tuntevat, todennäköisesti  tietävät mistä puhun.. ;) Seuraavana on kuva-arvoitus: Mihin paikkaan minulla on ikävä?




Ja oikea vastaushan on: ALANYA

Tosiaan, ikävä on ja suuri sellainen. Viime kesä tuli kuitenkin kyseisessä paikassa vietettyä. Monet itkut ja naurut koettu. Tällä hetkellä on niin epävarma olo, että pääsenkö edes sinne kahdeksi viikoksi, sillä en ole matkaa vielä varannut. Odottelen tässä jos saisin joltain kaverilta varmistuksen pääseekö joku lähtemään mukaan, että ei yksin tarvitsisi lähteä.. Innolla ootellen, toivottavasti ei tarvitsi jäädä rannalle ruikuttamaan. 
Seuraavaksi ajattelin linkittää muutaman kappaleen jos joku vaikka haluaisi päästä Alanyamaiseen tunnelmaan. :D 


Palkkalaskelmaa odotellessa... ;)



sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

"Olet parasta mitä minulle koskaan on tapahtunut"




Kun mä näin sut ekan kerran
Olin varma että sua beibe en saa
Mun elämääni
Ja siellä pysymään
En sulta tule näitä kysymyksii kysymään
Riitänkö mä sulle
Ihan varmasti
Mä lupaan olla kiltti ja yritän parhaani
Että sulla olis hyvä olla siinä
Mä en lähe pois, mä pysyn aina vierelläsi

Yhdessä kuljetaan pitkin maailmaa
Ja tämä rakkaus meitä johdattaa
Mul ei oo paljon mitä voin antaa
Esteden yli lupa sut kantaa suojaan


Elämäni sankari,
sinä muistit mua
porttikongin suojassa
kelpaa rakastua
Elämäni sankari,
on hyvä levähtää
huuliltasi henkoset
sain muistoja se on tärkeää



Mut sun tuki ja toivo, auttoi mua jatkamaan
ja sen takii rupesin sanoja vaan hautomaan
Nyt oon näin pitkällä, etkä oo enää vierellä
ajattelin et onko mullakaan tällä tiellä
oikeutta olla, mietin mitä tekisit ja haluisit
nyt hymyilen: sä antaisit toivoo ja tukisit

Vieläkin toivon et joskus me viäl tavataan
vieläkin, aleksi, vieläkin sua kaivataan


Väärät oli käsitykset suhteen vakavuudesta
Mä tiesin tunteeni, uskoin et tunnet samoin
Uskoin siihen kunnes aloit mun kanssani voida pahoin

löysit jonkun jonka kans koit alkuhuuman uudestaan
Koit ensimmäisen halauksen, ensimmäisen suudelman
Ja tiedän et se tuntuu oikeelta ja hyvältä

Että joskus viel näet et sul oli käsissäs kultaa
Ja heitit sen vaan menemään, hautasit sen multaan

Oon saanu paljon haavoi mut ne onneks myös kasvattaa

Sillon tarvit niitä jotka auttaa sut taas jaloillesi
Pitää sut kasassa ja asettaa sut aloillesi
Muuten oot vaan loppuun asti täysin ymmälläsi
Kunnes päätät luovuttaa ja kiedot köyden kaulas ympäri

Paljon sä mua satutit ja paljon sä mua loukkasit
Paljon henkisesti petit, paljon valehtelit
Mutta kaikest huolimatta sä et pystyny tappamaan
Sitä mikä pysyy

Kiitos siitä kaikesta mitä sä annoit mulle
Kiitos siitä kaikesta mitä mä sain antaa sulle
Kiitos jokaisesta sodasta ja jokaisesta rauhasta
Jokaisesta itkusta, jokaisesta naurusta
Kiitos hetkist jolloin vihasin mut silti rakastin
Ja joka hetkest vaatteis ja joka hetkest alasti
Kiitos jokaisesta hetkest, jonka olin kanssasi
Mielessäni tuut oleen ain' matkallani kanssani