Olipa kerran tyttö nimeltä Johanna, joka jo kovin pitkään oli miettinyt ottavansa piakkoin tatuoinnin. Hän ei tiennyt minkä kuvan ottaisi, kunnes eräänä kauniina iltana keksi sen. Se olisi eräs teksti, eräästä erittäin hyvästä biisistä. Teksti kuvaistaisi hänelle hänen tärkeimmistä ihmisistä, eikä hänen mielestään se ollut kovinkaan mauton. Nyt tällä tytöllä oli enää yksi pieni pulma; miten saisi hänen vanhempansa suostuteltua tähän ikuiseen tekstiin? Kaikki muut olivat jo valmiiksi suunniteltu, vain tämä pulma pitäisi ratkaista. Tyttö oli niin pelokas ja arka vanhempiaan kohtaan, eikä koskaan uskaltanut kysyä lupaa tatuointiin. Näin hän jäi yksin haavensa kanssa.
Sen pituinen se.
-But you'll always be my hero
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti